Kunnioitatko ystäviesi elämäntapoja?

Heippa.

Kun itse aloitin 17- vuotiaana elämäntapamuutokseni, mikä sisälsi ns. epätyypillisiä tapoja nuoren naisen elämäntyyliin, sain kokea hurjasti syrjintää jopa parhaimmilta ystäviltäni. Olin silloin päättänyt laittaa elämäni kuntoon ennenkuin täytän 18 vuotta ja hyvin moni ympärilläni yritti heitellä vähän kapuloita rattaisiin. 

Muutama ystävä kävi kanssani alkuun lenkillä, mutta pikkuhiljaa jäin yksin elämäntapamuutokseni kanssa. Eikä siinä mitään, se on nimenomaan minun muutokseni, ei kenenkään muun, mutta voi sitä syrjintää ja kiusaamista.

Muistan ikuisesti kun esimerkiksi vanhojentanssi harjoituksissa muutama todella hyvä ystäväni käveli ivallisesti virnistäen sipsipussit kädessä mun naaman ohi ja näytti kuinka hauskaa heillä on ja mistä kaikesta jään paitsi. Kun et syö sipsejä, et pääse joukkoon mukaan. Mun halu syödä terveellisesti ja urheilla oli jotenkin alhaista ja naurettavaa, ehkä vastenmielistäkin ihmisten mielestä. Mitä mä oikeesti edes luulin saavuttavani? Olin kuitenkin Linda 72 kiloa ja sellaisena tulisin pysymään. En sillon pystynyt vielä juoksemaan 3 kilometria pysähtymättä, mutta en aikonut luovuttaa. Muistan kun eräs vähän vanhempi poika katsoi mua säälivästi ja kysyi että mitä mä luulen saavuttavani tällä. ”Ota nyt vaan hei sipsejä, kyllä sä voit nyt kerran dokaa!! Ihan naurettavaa…Nuoruudesta pitää nauttia, tuhlaat vaan elämääsi!!” 

Varmaan puol vuotta vietin yksin joka viikonlopun ja päivät koulun jälkeen. Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin taas arki normalisoitumaan kun sai kai jotenkin todistettua että oli asian kanssa tosissaan. Juoksin vaikka 20km hengästymättä ja olin saavuttanut tavoite painoni. Sen jälkeen mun valinnat hyväksyttiin ja kaverit palasivat. En ole asiasta vihainen kenellekkään tai katkera, ompahan oli valintani ja pakostakin sitä vähän erakoituu kun ollaan siinä iässä että ns. kuuluu juhlia ja elää huoletonta elämää. Pääasia että tärkeimmät ystävät ovat yhä edelleen ystäviäni.

Nykyään en itse enää törmää hirveesti tällaiseen syrjintään. Olen kai tehnyt sen verran selväksi elämäntyylini että en pahemmin saa ivailuja tai pahoja katseita vaikka bileissä ottaisinkin omat eväät esille (ja tähän tarkennus, omat eväät on mukava VAIN kisapreppinä, ei offilla. Sillon voi syödä niitä sipsejä sillon tällön). Odotan niitä katseita silti yhä edelleen aina ja edelleenkin tuntuu pahalta muita kohtaan kieltäytyä asioista, sillä jotenkin vuosien varrella olen huomannut että jostain syystä se että itse ei juo viinaa tai syö niitä sipsejä on kovasti muilta pois ja siitä loukkaannutaan. No, kuitenkin esimerkiksi ystäväni tupareissa viikko sitten olin yllättynyt siitä miten ihmiset oikeesti tukivat valintaani. Sen sijaan että olisin saanut paheksuvia katseita ja olisin joutunut kuuntelemaan ”voi luoja, ota nyt tosta sipsejä” juttuja ja selittelemään valintaani, sainkin kannustavia katseita ja jopa positiivista kiinnostusta asiaa kohtaan. ”Se on sen arvoista!” oli lauseet joita kuulin ympärillä. Siitä tuli oikeesti mukava fiilis. :)

Saan asiakkailtani usein viestejä joissa kysytään neuvoa siihen kun kaverit syrjivät ja väheksyvät heidän elämäntapojaan ja unelmiaan. Saan myös todella usein sähköpostiviestejä ja viestejä inboksiin samankaltaisista asioista. Ihmiset eivät kunnioita toisten valintoja ja syrjivät. Se että jättää illan muutamaan bisseen ja lähtee suht aikaisin kotiin nukkumaan, syö terveellisesti ja urheilee on ilmeisesti paljon paheksuttavampaa kuin mikään muu elämäntyyli. 

Mun mielestä on huvittavaa kun ihmiset edelleen tekee mun edessä aivan ihme touhuja. Jos mä otan esiin proteiini sheikin ja sanon että tulin juuri treeneistä, niin joku saattaa heittää että ”Onko sulla proteiinit mukana?? Ei luoja. Pitäsköhän munkin alkaa vähä treenailee, mä oon ainakin koko viikon elänyt pizzalla ja bissellä hahahaahaaaa!!” vaikka todellisuudessa ollaan yritetty liikkua ja syödä hyvin, mutta jostain syystä salaa. Ollaan niin kovasti vastaan kaikkea terveellisyyttä ja hyvinvointihöpötystä, että joudutaan oikeesti jopa piilottelemaan sitä tosiasiaa, että ehkä vähän itseäkin kiinnostais voida paremmin ja käydä jumpissa. Ei siinä ole herranjumala mitään pahaa, päinvastoin. Varmasti jokainen meistä haluaa voida hyvin! Siinä ei ole mitään hävettävää. Sitä ei tarvitse kenellekkään selitellä tai todistella ja miks tarvis, kun sä kuitenkin itse elät sun hyvinvoinnin ja kehon kanssa. 

Mä todella toivoisin että nyt kaikki ottaisivat itseään sen verran niskasta kiinni että VAIKKA itseä ei kiinnosta lainkaan liikunta- tai terveellisesti syöminen tms. niin kunnioitettais niitä muiden valintoja ja lopetetaan se turhanpäiväinen vittuilu, niin ei tarvitse sitten itse hävetä jos joku päivä haluaakin bissen sijaan mennä itsekkin jumpalle tai syödä paremmin. Joillekkin ne voi oikeesti olla todella tärkeitä asioita ja pieni kannustus saa ihmeitä aikaan. Mä en voi ymmärtää sitä minkä vuoksi muakin hävettää enemmän ottaa julkisella paikalla eväspurkki laukusta kuin syödä euron juustoa. Mä jotenkin poden siitä syyllisyyttä ja toivoisin että voisin muuttua hetkellisesti näkymättömäksi ruokailun ajaksi, etten vaan loukkaa ketään eväilläni ja valinnoillani. Jokainen varmasti tietää että kukaan ei katso sua jos vedät mäkkisafkaa julkisissa, mutta herranjumala jos sulla on vaikka riisiä ja kanaa ja parsaa muovipurkissa niin se katseiden määrä.   :oops:  Ja hei, jos nyt mietitään asiaa syvällisemmin niin olenko väärässä se suhteen että SE jos jokin on sairaan yhteiskunnan merkki. Hävetä hyvinvoinnin tavoittelua? Varsinkin kun meidän yhdet suurimmista ongelmista on päihteidenkäyttö ja ylipaino. 

Voikaa hyvin ja tehkää omat valintanne, mutta kunnioittakaa myös muiden. :)

998479_10152032577465794_612618131_n

Terveyttä ikävä!

Heippa ja oikein ihanaa pääsiäistä kaikille ! <3

Ihan ensiksi haluan sanoa että mahtavia kommentteja ja mielipiteitä fitnekseen liittyen edellisessä postauksessa. En viitsi ottaa kantaan, sillä tulin siihen tulokseen että mun ei kannata alkaa sorkkimaan muiden mielipiteitä, sillä jokaisella on omamme ja niitä pitää kunnioittaa. Paljon tuli hyvin perusteltujakin kommentteja ja mielipiteitä siitä miksi fitness ärsyttää ja miksi ei. Osaa ymmärrän, osaa taas en.  :mrgreen: Mutta hienoa että osataan antaa negatiivistakin palautetta rakentavasti, eikä vaan että ”no siis mua nyt vaan vituttaa ne vitun fitness pissikset ja instassa teiniselfiet vittu”, kun niitä peilikuvia ja selfieitä tulee varmasti muistakin tilanteista kuin vain salilla ollessa… :)

Mä oon ollut tiistaista asti todella kipeenä kotona. Yhden stuntin kävin vääntämässä keskiviikkona väkisin, mutta muuten oon vaan nukkunut ja vetänyt inkivääriä ja sipulia naamaan. Nyt alkaa vähän helpottaa, mutta huippaa ja yskittää vieläkin kovasti…

Harmittaa sikana, kun sain tosta dietti rytmistä niin hyvin kiinni ja heti kipeeksi. No, onneksi mulla on maailman ihanimpia ystäviä ja tukijat kannustamassa. :) Saralta sain tsemppiyllärinkin eilen <3 Niin ihana!!!

925474_309301889220291_53011826_n

 

Oon joutunut siirtämään kaikki ohjauksetkin huomiselle, jolloin yritän päästä rääkkäämään edes muita, kun itse nyt joudun olemaan sängyn/sohvan vankina ainakin loppuviikon… Todella masentavaa, varsinkin kun ulkona on aivan mahtava ilma ja olis kiva päästä nauttimaan lomasta. No, otan tän pienenä muistutuksena siitä miten hienoa on olla terve ja voida tehdä asioita joista nauttii. Ainakin kokemuksena vahvistaa vaan sitä tosiasiaa, ettei mua ole tehty sohvalle tai sänkyyn makaamaan. :)

3c589322c6e111e3a69b0002c95401aa_8

sneak peek Heli Roosmäen kuvauksista. Kuvan oon ottanut screenshotilla kännykällä näytöstä kun sain katseltavaksi ”raa’at” kuvat  ja itse laittanut sen noihin laatikoihin, joten kuva ei ole lopullinen eikä Helin vikaa miksi noi on niin huonolaatusia… :) En vaan malta odottaa!

 10246163_1438980819680568_110814877_n

Mulla ei oo hirveesti viimepäivistä mitään kerrottavaa, sillä 80% on mennyt sängynpohjalla niistäen ja yskien, mutta sen verran voin kertoa että kaikki te terveet: NAUTTIKAA olostanne ja pääsiäisestä. Ulkona on ihan mieletön ilma joten ulkoilkaa paljon ja syökää suklaamunia.  :mrgreen:  

 

Mikä siinä fitneksessä ärsyttää?

Heippa!

Heräsin tänään kamalan kurkkukivun ja pienen kuumeen kanssa, joten treenit jää pakostikkin väliin tältäpäivältä.  Meillä tuli myös Joelin kanssa 2 maailman onnellisinta vuotta täyteen <3 

Tänään ajattelin vähän avata omia mielipiteitä tästä jatkuvasta ”fitness on vaarallista” väitteestä ja siitä miten se niin julmetusti ärsyttää ihmisiä.

Välillä pistää miettimään miten muiden intoilu liikuntaa ja terveellisiä elämäntapoja kohtaan ärsyttää niin suunnattomasti, että facebookissa joka viides tilapäivitys käsittelee tätä aihetta negatiiviseen sävyyn. Tosin nyt on uutena hetkellisenä buumina haukkua uusia Miss Suomi kisaajina, mutta eiköhän pian taas palata tähän mehukkaaseen fitnekseen.

Ihmisten treenivaatteet, treeniblogit, ihailujen kohteet, tavotteet, unelmat, ruuat tai mitkä millonkin on monien mielestä järkyttävintä mitä on jos ne liittyy jotenkin urheiluun- ja hyvinvointiin ja nämä aiheet näyttävät saavan ne suurimmat ja kiihkeimmät keskustelut aikaiseksi. Mun silmiin tää kertoo hyvin paljon siitä miten hienosti meillä on asiat täällä Suomessa, jos pelkästään pieni ”fitnessbuumi” saa aikaan näin suuria tunteita ja reaktioita.

Onko ne reaktiot todenmukaisia, onko fitness tosiaan niin vaarallista ja turhamaista kuin jaksetaan väittää, vai onko kyse siitä että tuntuu pahalta katsoa kun muut tosiaankin toteuttavat haastavia unelmiaan ja elävät terveellisesti jopa nauttien siitä? 

Lähes joka kerta baarissa vieraillessani (kyllä, myös fitness ihmiset käyvät baarissa sillon tällön off-kaudella) ihmiset tulevat avautumaan siitä, miten haluavat saada itsensä kuntoon ja usein he uhkailevat tulevansa kanssani salille heti maanantaina…. aika hiljasta usein on. Sen jälkeen samaiset ihmiset purkavat huonoa oloaan haukkumalla ”fitness ihmiset” vaikka siellä tutulla ja turvallisella facebookin seinällään. En tiedä yritetäänkö sillä todistella itselleen jotain kun hehkutetaan seinillä fitneksen vaarallisuudesta ja samalla suunnitellaan seuraavaa dokausreissua.  :mrgreen:

ihmettelen myös miten esimerkiksi yhden ihmisen ”fairytale gone bad” kertomus fitneksestä saa koko kansan kuohumaan.  Esimerkiksi Me Naisissa kohutussa artikkelissa  nousee heti alussa lukijan tietoisuuteen se, että tällä tytöllä on ollut pienestä asti todella vaikeaa ja vääristynyt kuva itsensä kanssa. Myös kisoista ulos tuleminen on hoidettu todella huonosti. Pudotettavaa on ilmeisesti ollut useampikin kymmen kiloa ja dietti hyvin raskas. Mitä on valmentaja tai lähipiiri ajatellut päästäessään tuossa mielentilassa ihmisen kisaamaan? Vai eikö asioista ole kerrottu? Mä en todellakaan ymmärrä miten noin hukassa itsensä kanssa oleva lähtee pelleilemään terveydellään. Me olemme kuitenkin jokainen täällä vastuussa itse itsestämme. Syy ei ole fitneksen jos oma mieli on sairas…. Jos on kisapäivänä mielestään läski, niin kannattaa hetkeksi pysähtyä ja miettiä onko kaikki hyvin. Jokainen jonka tunnen ja kisaa, on kisapäivänä tai sen lähestyessä järkyttynyt laihuudestaan ja tietää, että kyse on muutaman päivän kisakunnosta, ei todellakaan normaalista tilasta kehossa.

Syömishäiriöön tai kilpirauhasen vajaatoimintaan taipuvainen ihminen EI tarvitse fitnestä sairastuakseen. Sen voi laukaista mikä tahansa elämäntilanne, huonot elämäntavat, stressi, elämässä tapahtuva kriisi tms… Esimerkiksi minun äitini äidin siskoista (joita on melkein kymmenen) on jokaisella kilpparin vajaatoiminta, yhdellä ylitoiminta. Heistä ei kukaan ole fitness urheilija. Siksi osaan esimerkiksi itse olla erityisen tarkka ja pitää huolta hyvinvoinnistani jatkuvasti. Syömsihäiriöitä on ollut kautta aikojen, enkä usko että fitnessbuumi, jossa ihaillaan lihaksikasta ja hyvinvoivaa kehoa on mitenkään suurempi riski lisätä syömirhäiriötä, kuin laihuuden ihannoimisella tai ylipäätään tällä somessa pyörivällä yhteiskunnalla, jossa jokaista arvostellaan ja julmuus senkuin kasvaa anonyymi nimimerkkien takana. Harrastitsä sitten fitnestä tai keilausta, niin jokainen meistä on ulkonäkökriittisten paineiden alla ja joutuu arvostelluksi tässä yhteiskunnassa. Mitä itse olen huomannut, niin monet fitness ihmiset eivät ole moksiskaan pienistä makkaroista tai siitä että ollaan vähän isompia kuin muut lihaksien vuoksi. Muhkeat reidet ja peppu ovat vain plussaa! ;) Meidän keskuudessa on enemmänkin noloa näyttää huonovoitiselta ja nälkiintyneeltä. Huom. Offikautta tai fitnesstä elämäntapana ei tule sekoittaa kisakauteen.

Eiköhän fitnessbuumi ole kuitenkin suuriltaosin aika positiivinen. Tunnen aika ison kasan lajia harrastavia ja jokainen heistä syö hyvin, urheilee tavoitteellisesti, huolehtii unen saannista ja ylipäätään mielen – ja kehon hyvinvoinnista. Yksikään ei ole joka viikonloppu viina/huumepäissään pyörimässä clubeilla tai löhöä syrjäytyneenä kotona miettien mitäs sitä tekis. Silti offilla hekin käyvät ulkona, syövät välillä karkkia (usein kerran viikossa pidetään vapaa syöminen) ja elävät ihan normaalia elämää, johon kuuluu ne terveelliset elämäntavat ja urheilu.  Offilla usein on se 5x puntti viikkoon, eli n. 5 tuntia liikuntaa viikossa. Onpas sairasta!!! Varsinkin kun ihminen on LUOTU liikkumaan, ei makaamaan tai istumaan. Lähinnä juoksemaan 10 tuntia päivässä ja tekemään metsätöitä. Ykskään fitness ihminen ei edes kisakaudella saavuta lähellekkään sitä liikkumisen määrää mihin ihmiskeho on luotu. 

Ihmettelen suuresti että miksei mielummin keskittyäisi niihin oikeisiin ongelmiin ja jätettäisi nuo suurilta osin oikein hyvin voivat ”fitness ihmiset” rauhaan. Suurinosa heistä kuitenkin haluaa vain voida hyvin.

Fitness elämäntapana on myös hyvin terapeuttista. Pelkästään minulla on ystäväpiirissä 5 nuorta, jonka esimerkiksi toinen vanhemmista on kuollut ja he ovat suuren surun ja synkkyyden keskeltä löytäneet liikunnasta voimaa elämään ja jaksamaan eteenpäin. Kukaan näistä ei kisaa tai suunnittele kisaamista. (Kyllä, se että harrastaa fitnestä ei tarkoita että siinä on PAKKO kisata) He vain haluavat saada positiivista ja elinvoimaista energiaa elämäänsä liikunnan ja oikeanlaisen ravinnon kautta. 

Missä on kohut oikeista ongelmista ?  Nuorten huumebuumista? Esimerkiksi lakka on nyt erittäin in nuorten keskuudessa ja hapottaa joka viikonloppu monen nuoren sisuskaluja. Vai kirjotetaanko niistä edes? Tai alkoholisoituneista nuorista? Masentuneista ja itsetuhoisista, syrjäytyneistä nuorista jotka makaavat 24h/7 sohvanpohjalla miettien elämänsä tarkoitusta? Itsemurhista? Tai väkivallasta? Suomihan on aika huipulla näissä kategorioissa. 

Totta on, että fitneksen mukana yleistyy paljon väärätkin tavat: hormonit.  Onneksi kuitenkin esimerkiksi IFBB:n liitossa tätä seurataan hyvin tarkkaan ja tarkastajat saattavat olla oven takana vaikka kymmeneltä illalla pissapurkin kanssa. Jokaisen kiinni jääneen nimet julkaistaan julkisesti bodylehden sivuilla, mikä on musta oikeinkin hyvä nöyryytys. 

Kisadietit ovat myös tiukkoja ja ihmisiä haastavia, mutta tulee muistaa että tässä ”fitnessbuumissa” elävistä vain pieni osa kisaa ja kisaajillakin itse kisadietti on pieni osa koko elämäntapaa. En ole itse kisannut vielä, mutta ystävieni kisataipaleita läheltä seuraten voin kertoa että oikein tehtynä se on suht kivuton, nautittava kokemus.Sellainen, että sen tekee mielellään uudestaan. Tässä esimerkiksi Jutalta viisaita sanoja omista kokemuksista ja kannanotto Me Naiset artikkeliin: 

”Haluan sanoa oman mielipiteeni asiasta.

Olen kilpaillut lukuisia kertoja. Ensimmäisen kerran vuonna 1998. Olen kertonut lehti haastatteluissa, että nuorena tyttönä kisadieetin jälkeen paino kohosi, koska alkoin mässäämään kisan jälkeen. 

10 vuoden tauon jälkeen päätin kilpailla uudelleen vuonna 2010. Koko dieetti aika ole super-ihanaa. Olin energinen ja onnellinen. Aineenvaihdunta pelasi ja kalorit pysyivät loppurutistusta lukuunottamatta 2000 kalorin yläpuolella. 

Kisat menivatä nappiin ja kondis oli mahtava. Olin keskustellut valmentajieni Bull Mentulan ja Matti Halosen kanssa siitä, miten eletään kisan jälkeen. Ymmärsin, että en voi pitää itseäni kisakunnossa, mutta en myöskään pylleröidä.

Kisan jälkeen painoa tuli muutamia kiloja kuten kuuluukin. Söin aivan normaalisti ja herkuttelin välilillä. Pääsääntöisesti söin kuitenkin perus dieetiruokia: kanaa ja riisiä  Syön muuten edelleen aamupuuron raejuustolla Treeni kulki ja olin mahtavalla fiiliksellä. Päätin asettaa seuraavaksi tavoitteekseni vuoden 2011 MM-kisat. 

Myös seuraava dieetti meni hyvin ja SM-kullan ja MM-kisojen jälkeen tein päätöksen, että kisaaminen saa nyt toistaiseksi jäädä.

En ole kokenut, että olisin väsynyt ja henkisesti sairas kilpailtuani tässä mahtavassa lajissa. Päinvastoin!

Rakastan kehoani juuri tälläisenä kuin se on! Kisakireys on tipotiessään, mutta nautin liikunnasta ja terveellisestä ruokavaliosta! Voin syödä suklaata jos haluan ilman, että se aiheuttaa morkkista tai lihomisen pelkoa. 

Mitä eroa oli siis vuoden 2010-2011 ja 1998-2001 kisakausilla? Olen viisaampi ja ymmärrän, että kilpaileminen on HUIPPU-URHEILUA! 

Huippuvalmentajat, jotka ovat erikoistuneet nimenomaan kisavalmentamiseen (itse en ole pätevä tähän varsin vaativaan toimeen) osaavat huomioida kilpailijan tarpeet. Niin henkiset kuin fyysisetkin. Siksi kannataa ihan oikeasti olla tarkkana, ettei tule tehtyä huonoa valintaa. Kenenkään pää ei kestä mitään 1000 kalorin dieettejä ja 2-3 kertaa salilla käymistä.

Järkevästi suunniteltu dieetti on toki vaativa, mutta ei missään nimessä lehtiartikkelin kuvaama kauhutarina. Ja tosiasia on se, että jos on lihava kisadieetille lähtiessä vaikeuksia tulee. Yrjölä itse joutui dieettaamaan hurjan määrän läskiä pois dieetillä, ja se varmasti syö päänuppia. Jos elettäisiin perusterveellistä elämää läpi vuoden, ei tätä ongelmaa olisi.

Fitness ei ole sitä, että ollaan on tai off asennossa. Kun syö terveellisesti puhdasta ruokaa ja pudottaa 10 kiloa kisakuntoon, niin on dieetti on varmasti mahtavaa aikaa.”

 Loput tekstistä voi lukea Jutan facebook sivuilta. 

Mitäs mieltä te olette?

 

Fitness Classic 2014

Eilen oltiin kultsalla tsekkailemassa Fitness Classicissa body- ja bikinikisat ja oli kyllä huikee taso. Muutaman tuomarinkin mielipidettä kerkesin kuulemaan ja he odottavat innolla jo syksyä. Tulee kuulemma kaikkien aikojen kovin kisa bikinissä ja saa olla jo aika huikea että pääsee edes karsinnoista SM-kisoihin…. apua! :D No kävi miten kävi, haluan haastetta ja kisata liitossa jossa saa olla oikeesti ylpeä pienestäkin sijoituksesta. Eilisessä kisassa jokainen finaalissa ollut tyttö saa olla kyllä hemmetin ylpeä itsestään! Mieletöntä :)

Mun ehdottomasti lempparit oli tänään Sara Sievinen sekä Jaana Malytcheva ja molemmat sijoittui hyvin ja olivat upeita! 

f3234c24c30211e3aee80002c9533104_8-1

 

Kisoja katsellessa tuli kyllä kylmiä väreitä. Kuvitella että olen itse Syksyllä yksi heistä, ainakin toivottavasti :D Taso vaan kovenee kisa kisalta. 

 Tänään vedettiinkin aamulla Saran kanssa verenmaku suussa aamukuntopiiriä määränpää silmissä kiiltäen. Jumalauti, haluan sanoa siellä että parhaani oon tehnyt. :mrgreen:  Olisi inhottavaa olla lavalla miettien omia perseilyjä.

Mua vähän on alkanut harmittaa että miks en suunnitellut kisaamista niin että voisin käydä ensin junnuissa, mutta syksyllä kun ei junnuja ole niin näillä mennään. Sinne vaan sekaan :D Onhan mulla vielä 2 vuotta aikaa osallistua junnuihin jos haluan myöhemmin mennä sinne yrittämään. Janni Hussihan tuli toiseksi junnuissa ja fitstarsien Milla Kelahaara vei kullan! <3 Whoop, hyvä Milla :) ! Molemmat on vähä niinkun mun tiimiläisiä, joten voin olla super iloinen kummankin menestyksestä :mrgreen:  

97e30118c31811e387400002c9dcbcee_8

 

Illalla olis vielä jalkapäivä tuhottavana, joten näihin tunnelmiin ja uutisiin. Sen mä vaan sanon että voi juku, nyt on tosi kyseessä ja syksy lähestyy. Reilu 20 viikkoa aikaa leipoa tästä tytöstä karsintakuntolainen!

 

Sneak peek kuvauksista

Tänään on ollut vähän erilainen päivä.  Mulla oli pitkästä aikaa Heli Roosmäen kanssa kuvaukset. Heli on kuvannut mm. mun bannerin ja on toooodella lahjakas kuvaaja! On mahtavaa kuvata ihmisen kanssa jonka ammattitaitoon ja makuun voi luottaa. Välillä on käynyt niin että on aivan eri ajatusmaailma kuvaajan kanssa ja se on vähän hankaloittanut kuvauksia, mutta Helin kanssa toimii aina! 

Täältä voi käydä tsekkailemassa Helin töitä: HeliRoosmäe/Facebook

 

 Sneak peek. (Kuva otettu kameran näytöstä puhelimella)


Sneak peek. (Kuva otettu kameran näytöstä puhelimella)

Meikkaajana toimi rakas ystäväni Päivi Koski joka opiskelee tällähetkellä meikkaaja-maskeeraajaksi . <3

1403042_10152049470335794_6641224489350518813_o

Kuvausten jälkeen lähdin samaisen Päivin ja hänen kämppistensä tupareihin ja siellä oli muutamia ihania ystäviä vastassa joita en ole hetkeen nähnyt. (: Päivä on ollut mulle aika pitkä joten lähdin kotiin päin kympin maissa kun muut alottelivat lähtöä baariin. Kuvaukset on yllättävän väsyttäviä ja siihen päälle vielä dietti sekä kova treeniviikko niin aika nukkumaan valmis siinä kyllä on jo alkuillasta. Oli kuitenkin hauskaa  <3

10258997_10152049991265794_4973317423305108874_o

 

JLO nukkuu ja tuhisee jo kovasti vieressä ja pian on munkin aika mennä unten maille. Huomenna aijon mennä Saran ja Joelin kanssa kultsalle tsekkailemaan body- ja bikinityttöjä ja tietenkin hurraamaan kurkun kipeeksi niille upeille mimmeille. (: