Tavallinen päiväni, josta ystävät ja perhe tekevät mahtavan <3

Herään ennen herätystä, sillä dieetti on pienentänyt selvästi unentarvetta . Verhot on huonosti, joten näen raosta ettei ulkona ainakaan sada, hienoa. JLO ulos, keppien heittelyä unohtamatta.

Aminot ja vitamiinit naamaan ja lenkille. Juoksentelen vanhoja, satoja kertoja koluttuja reittejä, mutta onneksi vastaan tulee kuitenkin aina uudet ihmiset. Lenkillä usein analysoin ihmisiä, mietin mitä kenenkin mielessä liikkuu tai minne he ovat menossa.

Puhelin pärisee, joten pysähdyn hetkeksi. Kukas muukaan siellä viestittää tsemppejä kuin ihana tukeni, Nora. Tulee heti hyvä fiilis. Jatkan vielä yhden kierroksen töölönlahtea ja päätän treenin kuntopiiriin, joka sisältää askelkyykkyjä, punnerruksia ja vatsoja.

Kotiin päästyäni ovella tulee vastaan aina niin iloinen JLO. Miten se voi aina olla yhtä innoissaan ja onnellinen kun tuun kotiin? Me tehdään yhdessä ruokaa ja vietetään hetki sohvalla.

Pikkuhiljaa raahaudun koneelle. Nyt on se aika päivästä, kun tehdään töitä. Mun sähköposti kaatui eikä päästänyt mua sisään moneen päivään, mutta nyt sain vihdoin takaisin mailit ja voin alkaa tekemään töitä. Niitä on paljon ja tuntuu epätoivoiselta.

Soitan äidille ja vietetään taas yhdessä nopea, mutta ytimekäs kuulumisten vaihto. Tämä toistuu joka päivä. Päivi laittaa mulle kuvan sen tekemästä meikistä. Mietin miten hienoa on, että Päivi on löytänyt juttunsa ja on siinä vielä aivan älyttömän hyvä! Ehdotan elokuviin menemistä. Sovitaan, että palataan asiaan myöhemmin ja sitten mä nukahdan.

Unenpöpperöisenä tajuan, että mun pitäis olla jo salilla. Katson puhelinta ja Sara siellä pyytää iltalenkille. Hmm, lupasin Päiville mennä leffaan, mutta nyt kun nukuin pommiin niin taitaa mennä suunnitelmat uusiksi. Molemmat ymmärtää ja sovitaan, että yritetään huomenna posetella yhdessä! Viikonloppuna ainakin tehdään jotain, sillä Saralla on synttärit. Facebook ilmottaa, että Viivi on kipeä. Vietin eilen aikaa Inkan ja Viivin kanssa ja muistan että Inka oli myös kipeä. Lasken 1+1 ja käyn hakemassa vettä, jonne tiputan liioitellun määrän punahattu- uutetta. Kipeäksi mä en suostu tulemaan!

Nyt äkkiä aminot naamaan, kamat kasaan ja eteenpäin! Muistan hississä, että unohdin tietenkin sateenvarjon sisälle, joten upotan lippiksen kunnolla päähän ja talsin suoraan sateeseen. Ilma on kuitenkin kaunis ja raikas. Aurinko paistaa ja sadepisarat on todella suuria, melkein kuin rakeita.  Ihmiset katsoo mua kun kuvailen innoissani maisemia ja hymyilen itsekseni hölmösti.

Salin ovella näenkin jo tuttuja naamoja, moikkaan ja jatkan sisälle. Mietin, jäiköhän mulle jotain kastiketta tai ruokaa naamaan, kun unohdin taas kokonaan katsoa peiliin ennen lähtöä. Meidän ihana minilinda tuleekin vastaan jo käytävällä ja vaihdetaan kuulumiset. Sitten äkkiä niiden jalkojen pariin. Treenin ajaksi laitan musat täysille, vedän lipan vielä syvemmälle päähän ja keskityn treeniin. Kun jumpat on jumpattu, nostan lippaa ja huomaan että löydän ihmisten joukosta tuttuja kasvoja ja vaihdan Villen kanssa kuulumisia. Siirryn raskaiden liikkeiden jälkeen hyppyjen pariin toiselle puolelle salia ja jatkan siitä aerobisen pariin kiipeämään portaita. Ei hitto, taas näitä portaita. Jalat tärisee jo valmiiksi. Sovin itseni kanssa, että saan ottaa tämän aerobisen rauhallisemmin, sillä aamutreeni oli niin kova ja jalkatreenin jälkeen jalat särkee jo valmiiksi. No, minuutin kuluttua rullaan jo 112 porrasta minuutissa vauhtia ja tiedän, ettei vauhti tästä ainakaan hiljene. Mä olen huono antamaan periksi….

Tuntuu että kuolen. Käännän katsetta ja näen Kristan tuulettamassa crosstrainerissa ja viittomassa mulle tulta purjeisiin. Yhtäkkiä energiaa alkaa virtaamaan ja jaksan loppuun asti hymyillen. Treenin jälkeen oon taas niin hiestä märkä, etten oikeen tiedä miten päin olisin. Vähän ehkä jo hävettää olla näin märkä.

Pieni hengähdys, vettä naamaan litroittain ja alas moikkaamaan Kristaa. Hetki keritään juttelemaan, kunnes kolmas Linda hipsiikin jo takana. Mahtavaa, kaikki taas koossa! Käyn pukuhuoneessa pukemassa ulkovaatteet päälle, mutta pakko käydä vielä moikkaamassa tyttöjä. Nauretaan, huudetaan, häiritään todennäkösesti muita, mutta meillä on kivaa! Lähden jälleen kerran hymy leveästi huulilla kotiin ja mietin matkalla, miten kiitollinen olen ystävistäni ja ihmisitä ympärilläni. Avaan puhelimen ja meidän ryhmäkeskustelussa heitelläänkin jo sydämiä ja tsempataan toisiamme.

Kotimatkalla soitan Joelille. Ikävä on kova, mutta toisaalta on mukavaa saada vähän omaa aikaa ja rauhaa dieettiin. Enää ei sada ja muistan, että mun täytyy käydä kaupassa!

Kauppamatkalla soitan taas äidille. Mulla ei oikeestaan oo mitään asiaa, niinku ei ikinä, mutta vihaan kävellä yksin ja äiti tai Päivi joutuvat aina mun matkaseurauhreiksi. Onneksi molempiin voi aina luottaa ja juttua lentää usein niin paljon, että puhelu on jossain vaiheessa pakko lopettaa.

Vihdoin ruokaa. Facebookissa saan viestin veljeltäni, joka kertoo kuinka kovaa aikoo kannustaa mua karsinnoissa. Avaan instagramin ja huomaan, että mun isä on tykännyt kohta jokaisesta mun kuvasta. Ihania tyyppejä!

Tulen koneelle ja ajattelen, että kirjoittaisin tekstin ystävistä. Mietin hetken ihmisiä mun ympärillä ja huomaan pidättäväni kyyneliä. En mä osaa kertoa, miten onnellinen oon jokaisesta ihmisestä mun ympärillä ja ihmettelen itsekin, että miten oon ansainnut tällaisia tyyppejä mun elämään, mutta uskon, että jokaisella on tarkoituksensa.

Ympäröikää ihmiset hyvät itsenne tyypeillä, jotka tuovat teissä esiin parhaat piirteenne.

Nyt nukkumaan. Huomenna postausta mun uudesta IHANASTA tukasta <3

ps. Huomenna ilmestyy kauppihin uusin fitbody, joten muistakaa hakea omanne !

vaatteet: Biancaneven tuleva mallisto kuva: Petri Mast

vaatteet: Biancaneven tuleva mallisto
kuva: Petri Mast

 

 

 

 

 

 

 

 

Aikamatka nuoruuteen.

Salamoi hurjasti ja ulkona sataa kaatamalla. Miten nopeesti voikaan kesä vaihtua syksyyn… On ollut todella raskas päivä ja väsy on nytkin kova, mutta en saa unta koska Joel lähti Espanjaan ja mua jännittää taas kaikki. Väsynyt, mutta kuitenkin onnellinen. Tänään oli posetreenit Mayorsilla ja niiden jälkeen suunnistin ihanan Viivin luo porkkanainkivääriomena mehulle. Viivillä on mehulinko, jolla se tekee itse älyttömän hyvää mehua. Mä olen aina ennen vihannut porkkanamehua ja nyt mä en saa sitä makua päästäni. Pakko saada oma!

Viiviltä lähtiessäni käppäilin pitkästä aikaa Elixian Alexiumille. Voi vitsi miten pieni se onkaan nykyään. Muistan Elixian pelottavana isona salina, sillä kävin siellä 2 vuotta muutettuani Helsinkiin, enkä olis sillon uskonut, että sitä joskus ollaan menossa ihan oikeesti kisaamaan.

Oon ollut menossa nukkumaan jo pian 2 tuntia. Äsken kuitenkin nälkä yllätti ja lähdin hakemaan jääkaapista porkkanoita. Matkalla törmäsin Demi lehteen. Ostin sen viimeviikolla, koska siellä oli pieni juttu, jossa kerron miten jaksan treenata ja mikä mua motivoi.

10612994_10152308237530794_8109481216702811532_n

Nappasin Demin ja suunnistin sänkyyn. Luin koko lehden ja uppouduin omaan nuoruuteeni täysin, sillä lehti on suunnattu nuoremmalle väelle ja jutut käsittelevät aiheita jotka on silloin hyvin olennaisia ja suuressa roolissa. Okei, oonhan mä vieläkin nuori, jopa oikeutettu junnu sarjoihin, mutta kuitenkin. ;)

Oli ihanaa lukea lehteä ja samalla muistella omia yläaste- ja lukioaikoja. Voi apua niitä tunteiden heittelyjä, ihastukset tuli ja meni, sydän särkyi, vannottiin ettei koskaan enää, juovuttiin salaa kesäöinä ja kaikki oli muutenkin niin huoletonta. En vaihtais päivääkään! Oon hyvin onnellinen siitä, että olen elänyt.

Olisin voinut olla parempi koulussa, tehdä järkevämpiä päätöksiä ja olla vastuullisempi, mutta kaikki hyvät sekä huonot valinnat on tehneet musta sen mitä tällä hetkellä olen. En ole vielä valmis ihmisenä ja innolla odotan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Minkälaisia ajatuksia mulla on 5 vuoden päästä, kun jo nyt olen eri mieltä monista asioista ja tekisin monia asioita erilailla kuin vaikka tämän vuoden alussa? Toisaalta, ilman aijempia valintoja: hyviä tai huonoja, ei koskaan kasva ihmisenä tai opi ymmärtämään itseään. Mistä voi tietää mitä haluaa, ellei kokeilemalla ja kokemalla? Virheistä opitaan, joten ajattelin tehdä niitä vielä paljon lisää!

mistakes

 

Fiiliksiä ja tuntemuksia kisadieetistä

Heippa!

Hitto mä en voi ymmärtää, miten siitä huolimatta että nyt rupee väsymys ja jännitys olemaan oikeesti läsnä, olen super onnellinen. Onkohan sitä jotenkin  herkemmässä tilassa, vai oonko vierottunut niin hyvin kaikesta mitä en itse koe kaipaavani, että oon päässyt aidosti hyvin onnelliseen mielentilaan vai mitä ihmettä tämä on. Muutamia asiaan vaikuttavia aiheita olen ajatellut ja ne on ainakin:

  1. Baareissa ravaamisen ja alkoholin jättämisen, sekä tiettyjen ruoka-aineiden mässätys teki ainakin todella nopeasti tehtävänsä. Dieetillä nousi energiatasot hurjasti.
  2. Aerobisen myötä myös yleisesti kestävyyskunto ja sitäkautta jaksaminen lisääntyi. On ihana fiilis, kun voi tehdä ”mitä tahansa”.
  3. Dieetti on karistanut kaiken ylimääräisen, ei-niin-aidon ja teennäisen osan pois elämästä huomaamattanikin, sillä sellaiselle ei ole nyt tilaa tai aikaa.

Mä olen myös yllättynyt positiivisesti siitä, että tämä dieetti, niin kliseiseltä kun se kuulostaakin, on kasvattanut mua ihmisenä todella paljon. Oon aina ollut hyvin kiitollinen ja pikkuisesta saakka kittänyt joka ilta jokaisesta hetkestä, hyvästä sekä pahasta. Äiti on opettanut, että ihmisen on hyvä ainaisen vaatimisen sijaan kiittää kaikesta, sillä mikään ei ole itsestäänselvää. Mutta takaisin itse dieettiin. Mä olen lukenut miljoona lausetta siitä, miten dieetti kasvattaa ja joka kerta ajatellut sen jonkinlaisena ”muotisanontana”. Niin kuuluu sanoa?

Ei, kyllä tässä oikeesti kasvaa. Sitä oppii arvostamaan ensinnäkin niin itsestään selvää asiaa kuin ruokaa, mutta suurin asia mitä arvostan on ihmiset mun ympärillä. Olen yrittänyt olla dieetillä mahdollisimman epäitsekäs ja pyrkiä siihen, että se ei vaikuttaisi ympärillä oleviin ihmisiin. Kiukutellut en ole oikeestaan lainkaan, muutamia pieniä ärsytyksiä on tullut johtuen pelosta, tulenko riittämään sekä jännityksestä kisoja kohti, mutta muuten on mennyt kaikki todella lepposesti. Ainoo asia mikä todella tässä kisaprepillä uupuu on aika, ja silti on aivan mieletöntä miten ihmiset jaksaa tsempata, eikä yksikään tärkeä ihminen ole näyttänyt mulle keskaria kiireyteni vuoksi. Päin vastoin, välillä tulee viestejä, miten ystävät jo odottaa että päästään touhuamaan kaikenlaista yhdessä. Olisi kamalaa tehdä tätä sillä tunteella, että on yksin ja joutuu ”uhraamaan” ihmissuhteita lajin vuoksi ja että ihmiset jättää sut, koska sulla ei ole oikeesti mitään kovin suurta annettavaan juuri sillähetkellä.

sydän selässä :)

sydän selässä :)

Tiedän kuitenkin jo nyt, että keväällä en lähde kisoihin, sillä olen sitä mieltä, että kisojen jälkeen on aika panostaa taas muihin asioihin ja antaa kehon rauhassa palautua. En muutenkaan halua tehdä sitä virhettä, että vaikka tämä dieetti on sujunut todella kivuttomasti ja yleisfiilis on tosi hyvä, niin lähtisin jo valmiiksi väsyneenä vetämään toista dieettiä, joka olisi VARMASTI kivisempi ja pahimmassa tapauksessa saisi aikaan jonkinlaisen kauhukokemuksen tai väkisin väännetyn aikajakson, jonka jälkeen jäisi kisaamisesta huono fiilis. Näiden kisojen jälkeen palataan offille, kerätään ne posket takas pehmeiksi ja kehitytään rauhassa ja nautitaan elämästä.

Vanhojen ystävien lisäksi oon päässyt dieetillä tutustumaan paremmin aivan mielettömän ihaniin ihmisiin meidän salilta. Tuntuu että dieetti on tuonut muutamia ihmisiä lähemmäksi ja on todella ihanaa käydä salilla ja nähdä näitä sisukkaita ja iloisia ihmisiä, joista myös itse saa hurjasti motivaatiota. Okei, välillä naureskellaan toisillemme kun kävellään naamat rutussa, täysin omissa maailmoissa toisiamme vastaan, mutta aina sekin nassu nauruun vääntyy kun törmätään. Huonotkin päivät saa hyviksi kunhan vaan pääsee pelipaikoille ja mikäs sen ihanempaa kuin oikeesti odottaa että pääsee sinne salille! Itse en siis lainkaan oo törmännyt kovasti puhuttuun fitnessmaailman kyräilyyn tai paskanpuhumiseen, vaan kyllä ”meilläpäin” kisaajat ja muutkin treenarit pitää yhtä ja tsemppaa toisiaan (:

925954_689473907772598_255870267_n

 

Oon nyt kahtena aamuna tehnyt aamutreeninkin salilla ja molemmilla kerroilla kävellyt hymyssä suin ulos, sillä joku tuntematon ihminen on ollut niin ihana, että on viitsinyt tulla heittämään tsempit ja kehut. Vaikka aina löytyy niitä joiden elämäntehtävänä on luoda toisille paha mieli, niin onneksi niitä ihania ja hyväsydämmisiä ihmisiä on tuplaten enemmän! Sitä huomaa miten paljon hyvää täällä on ja miten ihania ihmiset on, kun antaa vain asialle tilaa eikä keskity niihin joiden päämäärä on vain luoda paha fiilis toisille.

10632451_291489711035072_139199104_n

Tää tyttö valmistuu nyt iltatreenille. Palataan! :)

 

PS! Jos yhtään tuntuu siltä, että blogini inspiroi, niin sitä voi myös käydä äänestämässä täällä  inspiroivaksi liikuntablogiksi :)

niin meikäläisen perusilmeitä. Arkiston helmiä viime tiimipäiviltä ;D

niin meikäläisen perusilmeitä. Arkiston helmiä viime tiimipäiviltä ;D

4 weeks out!

Nonni, nyt on viimeistään aika heittää kaikki peliin ja jättää treeneillä pienimmätkin tekosyyt käyttämättä. Jokainen toisto ja sarja loppuun ja aerobisissa kaikki peliin lepoa unohtamatta. Se olis nimittäin 4 weeks out!

10626595_689603424461238_2413117870867759055_n

Tänään vedinkin kyllä sellaset porrastreenit että morjes. En oo ikinä vetänyt porraskoneella niin lujaa kun tänään. 2000 porrasta tuli nopeasti 19 minuuttiin täyteen, kun yleensä siinä on mennyt vähintään se 22-23 minuuttia. Sillon kun dieetillä jaksaa päästellä niin päästellään sitten kunnolla ;) Johtuu energiapiikki varmaan siitä, että ruokkikseen tuli tänään hiilarilisäys. Sain aivan uuden merkityksen sanalle hiestä märkä. Mulla oli kaiken lisäksi paksu huppari päällä koko treenin ajan, joten se vielä lisäs löylyä meininkiin. Oi että oli kuningas fiilis sen jälkeen.

10506876_10152301571870794_558047744042526751_o

Pahoittelinkin jo tänään facebookissa sitä, että viimeistään nyt varmaan ”katoan” hetkellisesti kaikesta kivasta ja sosiaalisesta kanssakäymisestä ja uppoudun ärsyttävään ”fitness kuplaani” viimeisiksi viikoiksi. Onneksi ympärillä on niin huippu ihmisiä, että tsemppiä ja ymmärrystä riittää. Lisäksi TE, hyvät lukijat, ootte olleet todella ihania !

10514245_10152301553980794_5826311548256204961_o

 

Ei auta kun vaan yrittää nauttia loppumatkasta ja pitää pää kylmänä ;)

 

2011-nykyhetkeen kuvina

Iltaa.

Myönnetään, mulla on vähän tylsää ja yritän pysyä poissa jääkaapilta edes hetken, joten päätin laittaa pienen kuvakollaasin siitä, mitä tässä on vuosien ja loppua kohden tiheämmin viikkojenkin aikana kropassa tapahtunut ja mistä ollaan lähdetty.

Tässä oon juuri innostunut lihaksikkaammasta vartalosta ja bikinifitneksestä sen rantauduttua suomeen 2011

Tässä oon juuri innostunut lihaksikkaammasta vartalosta ja bikinifitneksestä sen rantauduttua suomeen 2011. Noi jalat… 

2012-05-26+18.04.48

joskus 2012 keväällä?

IMG_20120527_180820

edelleen sitä 2012. Huom, tässä oon saanut jo ainakin 6 kiloa massaa siitä, mistä pahimmillaan on lähdetty

ensimmäinen valmentaja hankittu  loppuvuonna 2012 ja jo pientä muotoa saatu luikeroihin.

ensimmäinen valmentaja hankittu about loppukesästä 2012 ja jo pientä muotoa saatu luikeroihin.

jotain miniä havaittavissa...

jotain miniä havaittavissa…

2013-03-04+22.41.12

pikku olkkikset pumppipampissa, olisko tää 2013 alkuvuotta?

pikku olkkikset pumppipampissa, olisko tää 2013 alkuvuotta?

viimekesää

viimekesää, luulisin?

IMG_20131004_170518

viimekesää, koutsi vaihtunut juuri.

viimekesää, koutsi vaihtunut juuri.

lokakuu 2013

lokakuu 2013

9.lokakuuta. 2013

9.lokakuuta. 2013

 

marraskuu 2013

marraskuu 2013

joulukuu 2013

joulukuu 2013

joulukuu 2013

joulukuu 2013

tammikuu 2014

tammikuu 2014

tammikuu 2014

tammikuu 2014

 

helmikuu 2014

helmikuu 2014

maaliskuu 2014

maaliskuu 2014

Dieetille pikkuhiljaa, naruista kiinni.  huhtikuu 2014

Dieetille pikkuhiljaa, naruista kiinni. huhtikuu 2014

toukokuu 2014

toukokuu 2014

toukokuu

toukokuu

toukokuu loppua

toukokuu loppua

toukokuun loppua

toukokuun loppua

kesäkuuta

kesäkuuta

kesäkuun loppua

kesäkuun loppua

heinäkuuta

heinäkuuta

heinäkuuta

heinäkuuta

heinäkuuta

heinäkuuta

heinäkuuta

heinäkuuta

heinäkuuta

heinäkuuta

elokuuta

elokuuta

elokuuta

elokuuta

elokuuta

elokuuta

tänään

tänään

tänään

tänään

Itse huomaan suurimman tekijän koutsin vaihtuessa sekä kun itse valmistuin.  Parannettavaa varmasti olisi ja paljon, mutta olen sinänsä suht tyytyväinen tuloksiin. Mulla kun lähtökohta ei ole ollut kilpaurheilutaustainen nuori, vaan ruipelo katabolinen sekä metabolinen tuho :D Naisilla lihaskasvu on parhaillaan n. 2-3 kiloa vuodessa. Näiden kisojen jälkeen päästään taas lihastalkoisiin, enkä malta odottaa että saa taas vedettyä kunnon treenejä!