Mikä muiden naurussa ärsyttää?

Kirjoitan tätä sunnuntai iltana, mutta julkaisen maanantaina, joten saatan kertoa tekstissä päivästä muodossa ”tänään”, jolla tarkoitan sunnuntaita.

Sain tänään Rosan ensimmäistä kertaa salille seuraksi. En ole pitkään aikaan treenannut kenenkään kanssa. Mä olen todella nipo siitä, että mä saan tehdä mun treenin just eikä sinnepäin. Suostun usein treenaamaan vain joko ”ammattilaisten” kanssa tai kisaajien, sillä yleensä meininki on samoilla leveleillä ja treeni otetaan tosissaan. Enkä väitä, etteikö harrastelija tai satunnaisesti kävijä treenaisi tosissaan treeninsä, mutta lähtökohta on varmasti eri, tietenkin.

Moni varmasti laiminlöisi mut todella hämäräksi hiippariksi salilla jos sattuisi näkemään. Mulla pauhaa musiikki aina aivan täysillä, lippis on tungettu hemmetin syvälle päähän rajaamaan näkökenttää ja jos vain mahdollista, siihen vielä mielellään tungettu huppu päälle. Mä en todellakaan ole niitä mimmejä, jotka ovat salilla niissä piukoissa ja paljastavissa vaatteissa, tai muutenkaan halua minkäänlaista huomiota. Mitä isommat vaatteet ja mitä paremmin ne rajaa mun näkökentän sekä kaiken ylimääräisen, sitä parempi.

Sen lisäksi mulla on todella huono näkö, eli en ikinä tunnista ketään, vaan tuijotan heiluttavaa ihmistä hölmistyneenä toiselta puolelta salia. 😀

img_6261

Haluan sen tietyn rauhan treenaamiseen, jotta voin uppoutua täysin omaan maailmaani ja keskittyä treeniin. Psyykkailen itseäni monella eri tapaa ja musiikki on yksi tärkeimpiä työkaluja siinä; nostan adrenaliinitasoa voimakkaalla, jopa vähän pelottavalla ja uhkaavalla musiikilla, jotta pystyn kovempiin suorituksiin esimerkiksi kyykyssä. Olen oppinut tähän tilaan pääsyn eräältä tyypiltä ja olenkin siitä hänelle todella kiitollinen, ilman sitä jäisi moni treeni puolitiehen.

Jos siis joku tulee joskus vaikkapa kesken sarjan puhumaan mulle, niin se jotenkin kirpaisee henkisesti, aivan kuin joku tulisi täysin eri ulottuvuudesta hajottamaan mun hieman agressiivisen ja primitiivisen taistelumielentilan. 😀 Kesken sarjan tökkiminen olkapäähän tuntuu henkisesti lähes samalta miltä tuntuu kun potkaisee varpaan kaapin reunaan. Vittumainen kirpaisu.

Mun mielestä salin etikettisäännöt tulee aina muistaa; kuulokkeet päässä – älä häiritse, kuulokkeet puoliksi – saa koputtaa olkapäähän, kuulokkeet pois päästä – saa jutella, mutta ei koskaan kesken sarjan.

img_6262

Äidin sanojen mukaan mulla on tässä kuvassa mun syntymäilme. 😀

No tänään otin sitten Rosan mukaan salille. Mun ei pitänyt edes treenata, joten yks treeni vähän sinnepäin ei ketään haittaa! Ja meillä oli aivan törkeen hauskaa. Meinattiin kuolla nauruun ja oltiin varmasti juuri niitä todella ärsyttäviä tyyppejä naurukohtausten ja pelleilyjemme kanssa. Parodioitiin kumman kaata ja melkein tiputtiin porraskoneilta nauramisen vuoksi.

Kyllä sen itsekin tiedostaa, että on aika hemmetin ärsyttävää kun jotkut nauravat ja sekoilevat treenin yhteydessä, jos sulla itsellä on hyvä treeni menossa ja yrität keskittyä siihen. Tää on yks syy miks mä aina rajaan mun näkö- ja kuuloaistit ulkopuolelta, jotta mikään ei häiritse mua.

Alettiin miettimään että mikä siinä naurussa muuten niin paljon ärsyttää? Kaikki me varmasti voidaan myöntää että joskus joku kikattava tyttölauma tai duo on ärsyttänyt aivan mielettömästi, vaikka ihana ja iloinen asiahan nauraminen on. Joskus se tarttuu positiivisesti muihinkin, mutta varsinkin kuntosali on paikka, jossa ei hirveesti mielellään huudeta, sekoilla ja naureta. 😀

Onko mun lukijoilla omakohtaisia kokemuksia siitä, kun jokin kikattava tyttöduo/lauma on ärsyttänyt oikein kunnolla? 😀

Kun sä haluut tehdä kaiken samaan aikaan.

Taas on se aika vuodesta kun kisakuume nostaa päätään. Haistan itseruskettavan ja kuivatusviinin nenässäni, sekä muistelen sitä jännitystä lavan takana. Oi että se on ihanaa! Just eilen haaveilin ääneen kisaamisesta, johon kaveri tokaisi että no miks et kisaa? Harva ymmärtää miten kokopäiväistä työtä se vaatii, se vie päivästä vähintään treenien osalta 3-4 tuntia, sekä dieetin energialevelit ja lopussa jopa pään toiminen ei ole sitä parasta, varsinkaan jos on itse vastuussa omasta elannostaan yrittäjänä. Nostan hattua kaikille, mutta erityisesti äideille ja kokonaispäiväisille yrittäjille, jotka sinne lavalle nousevat!

Treeniselfieitä pitkästä aikaa. <3

Treeniselfieitä pitkästä aikaa. <3

Millaista mun arki on tällä hetkellä? Sen lisäksi että mulla on tämä blogielämä johon kuuluu paljon tapahtumia, yhteistöitä, sähköposteja, kuvaamista, editointia ja tekstin luomista, vuorovaikutusta lukijoiden kanssa, aktiivisuus somevaikuttajana, treenielämä, henkilökohtainen valmentaminen, fitnet.fi:n toimitusjohtajana oleminen(kehitys,kuvaukset, valmennus,työntekijät,sähköpostit…), kaikki muut kuvaukset & milloin minkäkinlainen mediatyö (esimerkiksi ensiviikolla 2 kuvaukset, yksi ohjelmavierailu), sähköpostit, niin olen myös osakkaana järjestämässä ensi vuoden tammikuulle hyvin isoa ja monimuotoista messutapahtumaa, jossa (JUMALLLLLAUTA MIKÄ ALA) ei sitten työtä puutu 😀 Viikon päästä alamme myös kuvaamaan aivan älyttömän siistiä formaattia LOOPin kanssa, mikä vie kyllä oman aikansa ja energiansa. Sen lisäksi tulolla olisi muutamia tv-studiolla tehtäviä infomercial kuvauksia. Nyt alkaa muutama prokkis Youtuben puolella, joka vaatii myös kuvaustunteja, editointia….Kyllä tässä päivät mukavasti täyttyy, ei ole tekemisestä pulaa. Sen lisäksi mun pitäisi päästä tekemään muutama työreissu ulkomaille, jonne mua jo hoputetaan.

Sitten mulla on (ainakin pitäisi olla) myös muu elämä, kuten perhe, kaverit, kodinhoito ja JLO <3.

Menoja ja tekemistä kun listaa niin tulee vähän hullu olo, mutta onneksi suurinosa hommista ovat myös projekti luontaisia ja niitähän mä rakastan. Välillä on iisimpää, välillä kiireisempää ja kesät ovat usein niitä aikoja, kun saa töiden osalta levähtää. Olin syksyn alkaessa todella innoissani siitä, että yritykset heräilevät, ihmiset aktiivistuvat ja saa alkaa taas painamaan hommia kunnolla.

14368798_10153915261660794_7245366704170901696_n

Treenejä on keritty vetämään tällä viikolla 4 salia, 4 aamulenkkiä, 2 HIIT treeniä ja tänään suunnittelin pitää kokonaisen lepopäivän. Suunnitelmana oli alunperin vetää aamulla kuntopiiri, mutta mulla on hieman kurkku kipeänä, joten katsotaan sen mukaan, menenkö vai tuleeko tänään totaalilepo. Kymmenen treeniä on jo ihan kiitettävä määrä offilla, mutta jos olisin kisadieetillä, lisäisin tuohon listaan ensinnäkin tehoja tuplasti aamulenkkeihin, kalenteriin tulisi vähintään 1 salitreeni sekä aamutreeni lisää ja ainakin 1 x HIIT kylkeen vielä. Lisäksi esiintyminen ja sen harjoittelu sekä kehonhuolto tulisivat kalenteriin. Unirytmi pitäisi myös saada ehdottomasti kuntoon ennenkuin kisadieetille voi edes harkita lähtevänsä.

Valitettavasti kaikkea ei voi tehdä samaan aikaan ja mun täytyy priorisoida ne tärkeimmät asiat elämässäni ja tällä hetkellä mun treenit kulkevat niin hyvin; kokoajan mennään hitaasti, mutta varmasti kohti tavotteita. Olen erittäin tyytyväinen tämänhetkiseen treenitilanteeseen enkä halua kehittää treenaamisesta itselleni stressitekijää, kun se on niitä ainoita asioita joista saan tällähetkellä puhtia arjen pyörittämiseen ja jaksamiseen.

14440991_10153915348585794_6430616118326030409_n

Vaikka fitness elämäntapana on mulle tavallaan myös duunia, niin tällä hetkellä haluan pitää sen asiana, joka kantaa mua eteenpäin, eikä stressaa mua tai tunnu työltä. Mä viihdyn mun kehossa, mulla on hyvä olla, kunto on palannut takaisin ja voimatasot sen mukana. Lihakset ovat saaneet pyöreytensä takaisin ja jaksan taas treenata kunnolla. Mikä on kuitenkin ihaninta; odotan treenejä joka päivä! 

Kun treeni-ilon ja terveyden kadottaa hetkeksi, osaa sitä arvostaa taas aivan eri tavalla. Valitettavasti me ihmiset opitaan usein vasta arvostamaan tiettyjä asioita, kun niitä ollaan meiltä viemässä.

14433215_10153915400550794_5245376076999122102_n

Olen kuitenkin kaikesta huolimatta juurikin niin hullu, että jos multa rehellisesti kysyttäisiin, niin varmasti lähtisin kisadieetille jos ympärilläni ei olisi ihmisiä takomassa järkeä päähäni 😀