Healing is an art. It takes time, it takes practice. It takes love.

Oon tässä viimeaikoina miettinyt omaa elämääni viime syksyn ja talven aikaan.. Kävin hetki kisojeni jälkeen läpi Isäni kuoleman sekä samaan aikaan eron pitkäaikaisesta avomiehestäni.

Itsekästä sanoa, mutta Isäni kuolema oli silloin niin suuri shokki, etten oikastaan ikinä päässyt siihen pisteeseen että olisin ymmärtänyt sen enempää eronneeni samoihin aikoihin.  Suru oli niin suuri, etten ymmärtänyt surra ”niin pientä asiaa”, vaikka normaalisti se olisikin ollut todella suuri muutos ja shokki elämässäni.

No mutta siitä syksyn-talven vaiheesta, mä en rehellisesti sanoen edes muista siitä paljoakaan. Oon elänyt niin ”automaatilla” ja ehkä yrittänyt selviytyä päivästä toiseen töiden ja treenaamisen avulla, jatkamalla arkea ihan normaalisti. Muistan kun kaikki olivat aina aivan järkyttyneitä mut nähdessään ja kysyivät että nukunko edes. No, nukuinhan mä ehkä 2 tuntia yössä ja nekin pätkissä. Kärsin pitkään todella voimakkaista valveunista ja sen jälkeisistä unihalvauksista. Mun iho oli aivan harmaa ja silmäpussit nyrkin kokoiset. Mun iho meni todella huonoon kuntoon hetkessä.

Mä en halunnut edes puhua koko asiasta kenenkään kanssa. Hymyilin vaan, naureskelin normaalisti ja sanoin kaikille että ei tarvitse sääliä sekä toivoin että jokainen käyttäytyy mua kohtaan normaalisti. Nyt kun mä muistelen itseäni silloin niin kyyneleet valuvat pitkin poskia. Tekis mieli mennä halaamaan sitä tyttöä ja käskeä sen olemaan edes hetken heikko.

Muistan saaneeni muutamia raivokohtauksia mm. äitiäni ja isoveljeäni kohtaan koska heidän tapansa surra oli todella voimakasta ja jopa ajoittain todella pelottavaa ja olin heistä niin huolestunut. Muistan miettineeni että saankohan mä enää koskaan mun äitiä takaisin ja selviääkö noista kumpikaan tästä ikinä. Entä jos joku tekee itselleen jotain? Mä ja mun pikkuveli ollaan aina olleet meidän perheessä niitä kovapäitä eikä hirveesti tunteilla tai draamailla muiden nähden. Isä oli kuitenkin se jonka sana sinetöi kaiken ja nyt kun niin suuri ”voima” oli poissa, tuntui siltä että on mun työni pysyä lujana ja kantaa muita eteenpäin. Sain onneksi paljon siinä tukea mun pikkuveljeltä. Halusin niin paljon antaa muiden surra ja ehkä vähän potkia heitä eteenpäin. Olis tuntunut todella pahalta äidin puolesta jos olisin esimerkiksi itse romahtanut pahasti, en halunnut että äidin tarvitsee olla huolissaan ainakaan mun jaksamisesta, kyllä mä jaksan ja kannan vaikka muutkin eteenpäin jos tarvitsee.

Muistan miettineeni silloin, että tuleekohan tää joskus mua vastaan, mutta silloin se oli niin toissijainen juttu, ettei mua oikeestaan edes kiinnostanut. Kunhan selviäisi päivä kerrallaan.

Mun isän veli tuli meille Kreikasta ja mun luona oli kokoajan enemmän ja vähemmän perhettä. Joku ilta tulin kotiin, en edes muista olinko ollut töissä vai missä ja meillä oli järkätty pieni leffa ilta. Äiti oli tehnyt kreikkalaisia safkoja ja oli ihan kiva meininki pitkästä aikaa. Vaikka oltiin ihan sovittu asiasta etukäteen, niin se sai mut raivostumaan. Olin ehkä hieman katkera siitä että yritin kantaa kaikkia eteenpäin silläaikaa kun muut surivat todella avoimesti. Muistan sanoneeni miten paljon mua vituttaa se, että en ollut pitänyt päivääkään vapaata ja tuun kotiin keskelle jotain juhlaa. Mua itketti samaan aikaan enemmän se, että ymmärsin kokoajan miten naurettavalta kuulostin, eikä ollut kenenkään muun vika että mä olen väsynyt. Olihan se hienoa että pitkästä aikaa jengi hymyili edes hetken.  Sillon tajusin että oon todella loppu, huusin lähinnä kaikki pois mun kodista ja menin makkariin itkemään.

10648563_10152488953925794_5643401833424105631_o

 

Tuntuu todella pelottavalta, kun ei muista omasta elämästään kaikkea. Tuntuu kuin sitä aikaa ei olisi koskaan ollutkaan, ihan kuin kaikki olisi vain hämärää unta. Isän menehtyminen oli niin epätodelliselta tuntuva asia ja niin suuri shokki, että en  voi sanoa rehellisesti vieläkään ymmärtäväni asiaa. En ole koskaan tuntenut mitään niin suurta fyysistä kipua kuin silloin… Voin todella sanoa tietäväni miltä tuntuu, kun sydän särkyy.

Ei ole mitään niin vastenmielistä kuin tuijottaa uurnaa, jossa on ihmisen nimi joka vielä hetki sitten heitti väsynyttä läppää sun JOKAISEEN hemmetin tilapäivitykseen, kuvaan tai mihin tahansa asiaan ja tuki sua jokaisessa asiassa, mitä ikinä sitten teit tai päätit tehdä. Joka rakasti sua niin paljon, että tiesit ettei tule hetkeä kun täytyis pelätä mitään asiaa tässä maailmassa, sillä iskä tulee vaikka toiselle puolelle maailmaa sekunnissa auttamaan jos tarvitsee.

Mä en oikeestaan edes tiedä miks mä kirjoitan tästä asiasta tai näistä fiiliksistä blogiin. Se vaan helpottaa sanoa asioita ääneen ja todeta joskus, ettei mennyt taas ihan niinkuin strömsössä tuo mun tapani käsitellä asioita.

Varsinkin te kovapäisimmät suorittajat, antakaa itselleni lupa olla heikkoja. Se on ihan ok joskus olla se joka ei jaksa.

Ikävä iskää <3

10802046_10152510630180794_8844584833147590452_n

 

 

 

Mikä avuksi syysflunssaan?

Moikka!

Mulla on koko viikon ollut kunnon eipäs-joopas flunssa. Väillä oon ollut aivan varma että nyt oon todella kipee ja aamulla ollutkin taas ihan hyvä olo. Flunssa virusta on taas hurjasti liikenteessä ja en oo aiva varma onko tauti nyt eskaloitunut vihdoin ja puhjennut munkin riesaksi, sillä vietin pienessä kuumeessa koko viimeyön ja nyt kurkku on todella karhea, taas. Todella rasittavaa. Tulis sitten kunnolla niin ei tarvis miettiä sitä sitten sen enempää.

Mulla on kuitenkin aseet flunssaa vastaan ja niistä lempparit ovat:

  • Inkivääri
  • Valkosipuli
  • Hunaja (en tosin saa dieetillä käyttää tätä)
  • Sinkki overdose
  • Glutamiini overdose
  • C, D – vitamiini overdose
  • Magnesium että kaikki imeytyykin vielä
  • Kalaöljyt auttaa myös joidenkin lisäravinteiden imeytymisessä
  • Netflix ja tee
  • Positiivinen mieli siitä että huomenna herää terveenä!
  • Jos en olisi kisadieetillä saattaisin turvautua myös esimerkiksi viskipaukkuun. 😀

11960024_10153090872435794_4893063556055592030_n

Musta tulee kipeenä kunnon itkupilli. Mua masentaa jos en oo voimissani, sillä kuinka typerältä se nyt kuulostaakin niin mä haluaisin vaan tehdä duunia ihan super paljon ja treenata ja olla tehokas. Kotona lojuminen masentaa ja alan analysoimaan kaikkea taas aivan liian diipisti. Mulla olis kaiken lisäksi ollut tänään tiimipäivä ja en pääse sinne taaskaan. Viimeksi olin Dubaissa ja nyt oon flunssassa. Tai oikeestaan en viitsi mennä tartuttamaan sinne kisaajia joilla on enää 3-4 viikkoa kisoihin!

Kuuntelen jo toista päivää putkeen The Weekendin uusinta albumia. Rakastan! Sopii hyvin tähän mun moodiin. Nää biisit on jotenkin kieron kiehtovia kun oikeen alkaa kuuntelemaan.

 

11953031_10153092175475794_4064793817057874319_n

Kengät – Here* (siis maailman parhaimmat jalassa!!)

Housut – Gina Tricot joskus aikoinaan

Paita – Fila

 

11949525_10153092175340794_8569106298831257541_n

 

 

Asiasta toiseen. Katselin eilen Cheekin uusimman musavideon. Huh, se on vaan niin karismaattinen tyyppi. Mä tykkään siitä artistina joka biisin ja musavideon jälkeen aina enemmän ja enemmän, vaikken suoranainen suomirap fani sinällään ole koskaan ollut. Jare osaa tuoda tunteet todella käsinkosketeltaviksi kuulijallekkin ja joillakin vain on sitä karsimaa. Vanha kunnon karsima on asia mitä ei vaan voi opetella. Sitä joko on tai ei ole. Jos ootte katsoneet, niin mitäs te tykkäsitte?

10443365_10153092175425794_6326759683452662958_n

 

 

laugh as much as you breathe and love as long as you live

Heippa!

Tänään on satanut lähes koko aamupäivän. Aamuaerobinen venähti duunien vuoksi hieman myöhemmälle, mutta ei auttanut kuin pukea sadetta kestävä takki päälle ja lähteä rämpimään.

Mä en tiedä miks, mutta mä rakastan sadetta. Varsinkin kun sitä tulee kunnolla! Lenkkipoluilla ei näe ihmisiä missään ja kaikki on jotenkin todella taijanomaista, varsinkin jos pääsee jonnekkin metsän keskelle seikkailemaan. Uppoudun aina täysin omiin maailmoihin ja mulle tulee super hyvä fiilis. Rakastan vaan mielettömästi sadetta, vaikka se ei välttämättä kaikista ystävällisin sää olekaan.

Lenkin alussa kävelin Etu-Töölössä kohti lenkkipolkujani ja mua vastaan tuli about mun ikänen jätkä. Veikkaan että se tyyppi oli tulossa koulusta. Sen kohdalla oli ihan mieletön vesilätäkkö autotien puolella ja siitä tietenkin kaahasi joku autoilija ihan täysillä, heittäen lätäköllisen vettä sen jätkän päälle. Ensin katsoin kauhuissani, mutta kun huomasin huvittuneen ilmeen tällä tyypillä, niin repesin automaattisesti kippurassa nauramaan tapahtuneelle. Siinä me naurettiin molemmat, ja se oli ehkä siistein ja aidoin hetki mitä on tullut pitkään aikaan jaettua täysin tuntemattoman ihmisen kanssa.

11866356_10153065609610794_7349181005001585892_n

 

kengät – here*

ruutupaita – mango

käskoru – hermes

laukku – louis vuitton

 

 

Nauraminen on muutenkin ehkä yks parhaimpia asioita elämässä. Mä oon onnekas, mulla on työelämässä ja arjessa ihmisiä ympärillä joiden kanssa saan nauraa ja paljon. Hyvää ja aitoa energiaa. <3 Joskus aikoinaan mietin, että on itsekästä sanoa, että karsi elämästäsi kaikki negatiiviset ihmiset pois. Nykyään ymmärrän tämän merkityksen todella hyvin.

Mä en oikeestaan usko että meistä pohjimmiltaan ketään on paha ihminen tai tahallaan negatiivinen. Uskon siihen, että monilla meistä on vääriä ihmisiä ympärillä ja niiden väärien ihmisten ympärillä on vääriä ihmisiä ja tästä tulee ikuinen oravanpyörä. Olen toki joutunut toteamaan, että jotkut meistä vain on pahoja, mutta useimmiten uskon vain seuran tekevän kaltaisekseen, eikä meistä voi koskaan kukaan tietää mitä joku ihminen käy läpi tai miksi se käyttäytyy miten käyttäytyy. Olen itsekin tehnyt ja sanonut todella inhottavia asioita ja vaikka en pidä siitä, että osoitellaan ja syynätään omia tekoja muiden syyksi, niin kyllä se vain niin on, että seura todella tekee kaltaisekseen. Mulla oli vaihe, kun olin todella väärissä porukoissa ja siellä on ihan ”normaalia”, että jengin lojaalisuus menee mahdollisuuksien mukaan ja silloin ei draamaa puutu. Nyt olen muutaman vuoden ollut täysin erossa tällaisista, enkä edes muista koska viimeksi olisin ollut jossain tilanteessa, jossa olisi joutunut kuulemaan mitä joku sanoi kellekin. Jos on jokin asia niin senkun sanoo suoraan.

Tottakai aina kuulee jotain pieniä juoruja, mutta kun on itsellä ja lähipiirissä kaikki hyvin, niin niillä ei ole mitään merkitystä.

11896232_10153065612870794_6935025804651909195_n

kengät – here*

takki – here*

paita – gina tricot

koru – tebian

Varsinkin nuoremmille lukijoille haluan sanoa, että kenenkään ei tarvitse tuntea oloaan huonoksi kenenkään vuoksi. Jokainen ihminen tulee meidän elämään tarkoituksella ja niillä on aina jokin tehtävä, usein se on opettaa meille jotain, oli se sitten hyvässä tai pahassa. Ihmisistä etääntyminen ja luopuminen tuntuu sillä hetkellä pahalta, mutta kun poistaa negatiivisia tekijöitä elämästä, niin automaattisesti antaa tilaa myös niille positiivisille. Kenenkään meille tärkeän ihmisen ei missään nimessä kuulu aiheuttaa meille paskaa fiilistä. Muistakaa se !

Me kutsutaan ja houkutellaan meidän lähelle sellaisia ihmisiä, minkälaista energiaa me kannetaan mukanamme. Pitäkää siis huoli siitä, että se on positiivista älkääkä antako minkään tai kenenkään saastuttaa teitä. <3

*sisältää tuotelinkin

Reissaajan vinkit välipaloihin!

Kaupallinen yhteistyö: SportyFeel

Heippa!

Mä itse reissaan todella paljon töiden vuoksi. Joskus työt vievät jopa ulkomaille, mutta useimmiten pysyn kuitenkin Suomen rajojen sisäpuolella. Suomessa on iisiä noudattaa ruokavaliota lähes missä tahansa. Nykyään huoltsikoidenkin ohessa löytyy ruokakauppoja, joten jos ei muuta keksi niin ostan matkan varrelta vaikkapa tomaatteja, kalkkunaa, kurkkua ja riisikakkuja ja syön ”suoraan purkista”. Myös ravintoloissa on helppoa syödä, kunhan on vaan pokkaa olla hieman hankala ja kysyä oman ruokavalion mukaista annosta.

Kisadieetillä pyrin kuitenkin vetämään todella täsmällisesti valmentajan ohjeiden mukaan ja huolehdin ruuista ”orjallisesti”. On helppoa noudattaa ohjeita kun ruuat on valmiina prepattuina ja pakattuina ja jos reissu on pidempi, eikä kauppa mahdollisuutta välttämättä ole, löytyy onneksi monenlaisia vaihtoehtoja, kuten tonnikala joka säilyy avaamattomana huoneen lämmössä pitkään. Tonnikalaa ei välttämättä ole kuitenkaan niin kivaa syödä esimerkiksi pitkällä lennolla lentokoneessa, joten multa löytyy lähes aina laukusta jotain proteiinijuomaa, kuten heraa ja offilla kannan usein mukana jonkinlaista proteiinipatukkaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Proteiinipatukoista ollaan montaa mieltä. Mä en itse suosittele ketään korvaamaan suoranaisesti ruokavaliossa mitään ylimääräisillä lisäravinteilla, mutta tottakai mielummin olen sen kannalla, että välipalana uppoaa vaikka annos proteiinijuomaa tai proteiinipatukka, kuin jotain todella ”turhaa” polttoainetta, kuten pikaruokaa tai karkkia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

SportyFeelin uusista tuotesarjoista löytyy vaikkapa mitä makuja proteiinipatukoissa, sekä myös pienempää ja isompaa kokoa. Esimerkiksi kuvissa näkyvät Protein+ proteiinipatukat sisältävät runsaasti proteiinia ja pitävät sen vuoksi nälänkin hyvin loitolla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mun ehdoton lemppari välipalaidea on kuitenkin kätevät Sportyfeelin minipussit proteiinijuomille! Mä vihaan kantaa tuhansia purkkeja laukussa ja varsinkin ”arkilaukuissa”, sillä kuinka monesti mulla onkaan levinnyt palkkarit, wheyt ja herat pitkin Vuittonia. Mä luulen ja veikkaan, että moni treenaaja tietää sen fiiliksen, kun purkin kansi tai palkkaripullon korkki on ollut huonosti kiinni ja jauhot löytyvät laukun tai treenikassin pohjalta. 😉

Näitä pusseja on helppo kuljettaa mukana ja sekoitella missä tahansa veteen. On myös paljon kätsympi ottaa valmiit pikkupussit mukaan reissuun, kun kokonaista pussia/purkkia palkkaria tai proteiinijauhetta. Annokset on valmiina, eivät paina mitään saatika vie tilaa laukussa!

Kuvassa näkyy annospussit WheyPro+ minuttusuklaana, joka sopii proteiinilisänä täydentämään ruokavaliota, sekä palautusjuoma RecoPro+ minttusuklaana!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ps. Vielä kerkeää mukaan Sportyfeelin hauskaan käsilläseisontahaasteeseen, joka starttaa 1.9!

Ohjeet vielä pähkinänkuoressa: Tallenna numero 040 630 0173 puhelimeesi ja lähetä siihen WhatsApp-viesti ”haaste” ja olet mukana! Ensimmäinen treeniviesti tulee 1.9. Haaste ei vaadi aiempaa kokemusta käsilläseisonnasta.

Pusuja!

PUS!

Tänään puhun blogissani huulista ja niiden muotoiltusta. Nää on aina aiheita joista on ns. riski kirjoittaa ja helpommalla pääsee kun on vain hiljaa, mutta mä olen ennenkin julkisesti kertonut täällä blogissani että mun huulia on muotoiltu ja mielelläni kerron asiasta kiinnostuneille, kun siitä on niin paljon viimeaikoina kyselty täällä blogissa sekä sähköpostitse.

Mun huulia on muotoiltu Perfectha nimisellä aineella, jota tuo maahan Mediesthetic. Perfectha-injektiot ovat turvallisia hyaluronihappoinjektioita, jotka eivät sisällä eläinperäisiä ainesosia. Hyaluroni on samaa ainetta kuin soluissakin on, eli on harvinaista, että sille olisi allerginen. Perfecthassa on markkinoiden pienin proteiinipitoisuus ja näin ollen pienin allergiariski.

Perfecthassa on ristikkäissidoslinkitys ja sen täyttävä ominaisuus on parempi kuin aikaisemmilla menetelmillä. Kesto riippuu ihon aineenvaihdunnasta ja siitä, onko hyaluronihappoa laitettu koskaan aikaisemmin. Jos aineenvaihdunta on nopeaa ja ihossa itsessään ei ole yhtään hyaluronia, niin silloin ihosolu ottaa hyaluronia hyödykseen ja se lähtee nopeammin pois käsitellyltä alueelta. Kun aluetta on käsitelty useamman kerran hyaluronilla, niin se tulee jatkossa kestämään paremmin ja pidemmän aikaa. Esimerkiksi mä itse en tule todennäköisesti vuosiin täyttämään huuliani, sillä mulla on pysynyt yli vuoden verran täyteaine huulissa.

Perfecthalla voi tehdä myös paljon muuta, kuten täyttää ja muotoilla huulia, nasolabiaalipoimuja, sibeliuspoimuja, silmien ympärystän juonteita sekä muotoilla kasvojen piirteitä ja linjoja, kohottaa yleisilmettä koko kasvojen alueella.  Perfecthan sisältämä hyaluroni ei poista kuitenkaan ilmeryppyjä, koska sillä ei ole lihaksia lamaannuttavaa vaikutusta kuten Botoxilla.

Jos omistaa esimerkiksi arpia, niin niitäkin voi korjailla turvallisesti ja paikka jossa käyn tekee näitä kaikkia.

11902434_10153067504770794_3184775890098001049_n

 

Mun huulien takana on StudioVMS ihana Viivi, jonka saa kiinni mailitse : [email protected] tai puhelimitse: +358 40 127 2721 jos asia askarruttaa! Viiville voi myös varata ajan suoraan netistä.

HOX! Huulia on myös todella helppo meikata. Mä itse rajaan mun huulet todella usein, mikä taas luo illuusion muhkeimmista huulista ja silloin saan eniten kyselyäkin huulistani 😀  Tosin plussana kasvojen laihtuminen ”suurentaa” omaa huuli lookkiani tällä hetkellä aika somasti, samoin kävi viime dieetillä.

Suosittelen että jokainen testailee ensin hieman meikin kanssa, ennenkuin täyttelee. Sillon näkee vähän että sopiiko.

Itse laittaminen on melko kivutonta. Huulet puudutetaan ensin voiteella, joten siinä ei ihan hirveesti tunne mitään. Huulet turpoavat tietenkin ensin laiton jälkeen ja pahin turvotus kestää 2-3 päivään, mutta lopullinen tulos näkyy vasta about viikon jälkeen. Ei siis kannata pelästyä turvotusta!

Saa kysyä multa ja Viiviltä lisää asiasta jos jokin askarruttaa, mä vastailen sen mukaan miten osaan! (:

11896192_10153069032555794_5846807687189061207_n