HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ RAKAS SUOMI

Suomi on mun toinen kotimaani. Olen nuorena usein kironnut sitä, miksi mun vanhemmat päättivätkin jäädä Suomeen, miksi en voinut kasvaa Kreikassa, mutta näin vanhetessa sitä osaa olla todella kiitollinen sekä arvostaa miten hienossa maassa on saanut kasvaa.

Meidän maalla on vikoja, jotka johtuvat varmasti suurimmaksi osaksi siitä, että kaikkia yritetään auttaa niin paljon, että maamme on Euroopan ylivoimaisesti kovin holhousvaltio ja yrittämisessä ei sinänsä ole mitään menestyksekästä järkeä verotuksen ja muiden maksujen vuoksi, mutta siitä huolimatta saa olla kiitollinen siitä, että meillä on aivan älyttömän turvallinen maa, meidän koulutustasomme on maailman kovinta luokkaa ja Suomalaiset ovat aivan super rehellistä ja ahkeraa kansaa. Saa olla todella ylpeä siitä, miten hienosti pieni ja nuori Suomi pärjää.

Mitä enemmän matkustelee, sitä enemmän oppii arvostamaan sitä miten turvallinen ja hieno maa Suomi on.

15356635_10154120281675794_636785383060039776_n

Käytiin tänään Rosan kanssa sytyttämässä kynttilä Suomen itsenäisyyden, sekä veteraanien puolesta, jotka ovat meidän vapautemme takana. Ihanaa itsenäisyyspäivää Suomi, 99 v <3

15390916_10154120281470794_6988983955121793098_n

15355828_10154120281670794_7460376659844187203_n

 

IHAN SINKKUNA

Mä oon ollut nyt puol vuotta sinkkuna. Mä viihdyn todella hyvin yksin, rakastan omaa aikaa ja sellaista tietynlaista helppoutta kiireisen arjen kanssa, koska oma todella sekainen työ- ja treenirytmi ei välttämättä ole kaikista helpointa yhdistää jonkun toisen arkeen, kun koskaan ei oikeastaan tiedä millainen päivä on tulossa ja koska työt, treenit ja muut velvollisuudet on hoidettuna. Joskus kuitenkin tulee niitä hetkiä, kun olis kiva että joku olis auttamassa ja jakamassa arkea. Tänään on hetkittäin ollut yksi niistä päivistä, kun olen ajatellut itsekseni, että on tää aikamoista sirkusta välillä.

Maanantait. Varmasti jokaisella työelämässä, varsinkin yrittäjinä olevalla ne ovat aina viikon kiireisimpiä päiviä, koska kaikki laittavat eniten maileja maanantaisin, useimmat prokkikset alkavat maanantaisin, uudet jutut on kasattu viikon ensimmäisille päiville, viikko räjäytetään alkuun, loputon puhelimen soiminen sekä omien puhelujen soittaminen…Onneksi usein loppuviikosta hälinä vähän rauhoittuu.

Mun aamupäivä on sisältänyt tänään maileja, sisällön tuottamista, kuvaamista, puheluita, ruoan laittoa sekä jlon ulkoluttamista, joidenka jälkeen tietenkin odottivat treenit. Sää ei ole mikään kaikista hempein, sillä ulkona on super kylmä viima, mutta ei auttanut kuin lähteä tallustaen tuonne myrksyyn.

Treenien jälkeen oli puhti loppu ja olis ollut kiva vaan päästä kotiin sohvalle. Seuraavaksi kuitenkin odotteli kauppareissu. Tiesin että himassa mua odottaisi foodpreppaukset, jotka vievät aina vähintään 1-2 tuntia, jos haluaa tehdä kunnolla ja sellaisia safkoja, joita on kiva syödä muutaman päivän. Vielä kuitenkin jaksaa panostaa, katsotaan koska siirryn perus jauheliha ja tonnikala linjalle, kun voi vaan lähinnä kääntää pannulla tai kaataa purkista… Hah.

Noh, raahauduin lähimpään kauppaan ja ostin muutaman päivän safkat. Siinä kun raahasin väsyneenä kasseja ja treenikamoja jääkylmässä viimassa hiestä märkänä sellaisen reilun kilometrin verran, mietin että nyt olis ihan kiva kun joku jeesaisi. Oon kuitenkin tottunut raahaamaan isoja määriä kamaa mukanani ja hoitamaan kauppareissut itsekseni, joten ei se mua oikeasti mitenkään haittaa, että kannan itse kassini, tuleepahan tehtyä hyvää hyötyliikuntaa lähes päivittäin. 😀

Kotiin päästyäni laitoin ruoat valmiiksi ja uuniin. Sillä välin kun ruoat kypsyivät siivosin keittiön, ulkoilutin JLON, imuroin, laitoin pyykit kuivumaan ja uuden koneellisen pyörimään, pesin lattiat ihan tuhkimona koko kämpän kontaten olkapääni pumppiin ja kävin suihkussa. Samalla pesin koko kylppärin myös, koska naiset. Me ollaan multitaskaamisen ammattilaisia.

15327488_10154117302915794_7884917911319939482_n

Nyt kello on puoli yhdeksän ja mulla olisi vielä tämän päivän iltapäivällä tulleet mailit, kommentit sekä muut yhteydenotot läpikäymättä, yhden postauksen sisällön tuottaminen ja pari ohjelman tekoa. On tää arki välillä yksin hoidettavana aikamoista ikiliikkumista, mutta myös toisaalta, saan itse päättää koska teen mitäkin, mun ei tarvitse huomioida kenenkään muun aikatauluja ja voin ihan rauhassa röhnöttää tukka pystyssä työpäivän päätteeksi sohvalla ihan hemmetin karmivan näköisenä ja katsoa tyttöhömppää telkkarista ilman että kukaan on erimieltä. 😉

15267956_10154117302910794_7558294963411196819_n

15253403_10154117302970794_8941849735188608695_n

Mä viihdyn niin hyvin yksin, että mä en tiedä miten tällä hetkellä voisin ikinäkään asua jonkun kanssa. Tää on niin mukavaa, että saa olla aikamoinen prinssi jotta viitsii luopua tästä luksuksesta. Mulle ei oo koskaan ole ollut ongelma asua yksin, mutta mun on todella vaikea asua jonkun kanssa, koska on vaikeaa löytää ihminen, joka ymmärtäisi mun elämän hektisyyttä ja spontaanisuutta, sitä että vaikka olen todella energinen, sosiaalinen ja iloinen,  kaipaan kuitenkin usein myös sitä omaa rauhaa ja mun pitää välillä saada latautua täysin yksin itsekseni. Ja kun jo pelkästään itse tuo aikamoisen paketin suhteeseen, niin sitten kun sillä toisellakin on se oma paketti, niin sitä on sitten hauska alkaa purkamaan yhteisesti sopivaksi. Pelottavaa. Varsinkaan kun mut tuntien se toinen ihminen ei myöskään ole mikään perus jamppa, vaan joku astronautti, jolla on kaksijakoinen persoona ja oma muurahaiskarhukenneli Japanissa.

Niinhän se on, että suhteet vaativat kompromisseja, uhrautumista ja ymmärtämistä. Mutta mistä kohdasta mä voisin ns. jättää pois, kun ei kukaan muukaan tee mun töitä tai treenejä? Ehkä sitten niistä kotiaskareista. 😀