Kuntochek ja muutokset !

*sisältää tuotelinkin

Tänään kävin kuntochekissä valmentajallani Marjolla Keravan Power Centerillä. Sain ihanalta Luisalta kyydin ja vietettiinkin aikaa enemmän tänään yhdessä. Oon niin kiitollinen mun ystävistä <3 Ihania!

Palaute oli positiivista, rasvaprosentti oli tippunut huiman määrän viime tsekistä, eli tämän kuun alusta ja siitä jäi tosi hyvä fiilis. Mulla oli kroppa myös todella kuiva edellisellä kerralla, joten nyt nestetasapainokin oli parantunut! Mulla on kroppa tällähetkellä sellanen ”löysä”, eli rasva on palanut ja iho on sellanen ihme vetelä ja venyvä. Ei siis niin kaunis vaihe dieetissä, mutta oon innoissani, koska tiedän nyt viime dieetistä että tän vaiheen aikana alkaa tapahtua radikaalimmin kunnon suhteen edistystä ja niin että sen näkee selkeämmin!

Vertailin myös eilen 2kk jälkeisiä kuvia, jolloin siis alotin dieetin ja eilen otettuja kuvia ja onhan siinä tapahtunut aika suuri muutos. Kiloja on tippunut ”vasta” n. 4 kg ja vielä on tiputettavaa, mutta tässä on vielä ” 11 weeks out” kisoihin, eli about yhden dieetin verran, joten eiköhän tässä sinne lavalle päästä :)

Nyt otettiin kuitenkin sellanen vaihe päälle, että vedetään tiukempaa linjaa aina 5 päivää ja kevyesti tankataan kerran viikossa, eli tehdään kunnon kalorivaihteluita. Treenejä aerobisten suhteen hieman kevennettiin ja treenit päivitettiin. Nyt lepään koko viikonlopun, eli en treenaa lainkaan ja maanantaina starttaan uudet ohjelmat! Oon jotenkin nyt taas super innoissani :)

IMG_8723 IMG_8726

 

Oon pitkään halunnut noita kenkiä, sillä ne on aina vaikuttanut todella mukavilta jaloissa sekä käteviltä myös arkeen että myös juhliin. En vaan jostain syystä oo saanut aikaseksi tilattua! Nyt vihdoin ja viimein hommasin ne. Aivan super ihanat jaloissa, vois hyvin lähteä vaikka lenkille noissa 😉

Kengät – HERE*

Laukku – Chanel

Käsikoru – Hermes

Body on Nellystä, mutta nähtävästi loppu :( Linkkaan heti jos näen että tulee takaisin!

Housut – GinaTricot

Kirjoittelin tuossa juuri fitbodyn kolumnin valmiiksi ja nyt vedän iltapalan nassuun ja lähden tuohon sohvalle löhöämään! Oon jäänyt aivan koukkuun snapchat sovellukseen ja on hauskaa tsekkailla sieltä, varsinkin vloppuisin, muiden sekoiluja! Mun touhuja voi seurata myöskin ja mut löytää nimellä (ylläriylläri) lindamanuella! :) Sinne päivittelen nykyään aktiivisemmin kaikenlaista höpöhöpöä muodista treeneihin ja siellä pääsee näkemään siivun mun jokapäiväistä arkea hieman lähempää videoiden ja kuvien muodossa. Tänään kävin eläinkaupassa hakemassa JLOlle ruokaa ja sain mm. snapattua  videon jossa on lintuja…. jälkeenpäin huomasin että videossa undulaatti ulostaa suoraan kameran edessä :):):):):):) Mahtavuutta!! Tule toki seuraamaan 😀

11380145_1636947733248440_845391114_n

Paita – BikBok

 

Mun pieni ihana sekopää.

Tuo otsikko. Kirjoittelen tässä juuri ystäväni Luisan kanssa ja sain häneltä nuo kauniit sanat viestinä kun kerroin mitä kaikkea olen touhunnut tänään, kun mulla on ollut todella raskas ja vaikea päivä.

Ihana pieni sekopää. En voinut kuin hymyillä, sitä mä todella olen toisinaan, sekopää.

IMG_8419

Mä osaan olla toisinaan maailman tasapainoisin ihminen. Mikään ei kosketa eikä haittaa mua. Toisinaan oon maailman herkin ihminen ja tuntuu kuin mä olisin ainut maailmassa jolla on tunteet. Ja ei, se ei oo vaan tää dieetti, vaan mä oon aina tällainen. Aina ollut ja tuun aina olemaan!

Ootteko koskaan ajatelleet, varsinkin naiset, että miten me osataan aina neuvoa muita niin hyvin? Sanoa ne oikeat viisaat sanat ja pitää pää kylmänä. Uskotella muille niin että itsekin uskoo, että kaikki on hyvin ja kaikesta selviää?

Mutta….miks me ei kuitenkaan osata olla myös yhtä armollisia itsellemme? Pitää pää kylmänä kun on omia huolia, muistaa niitä neuvoja mitä annetaan ystäville kun niillä on huolia? Miten niin rauhallinen, vahva ja viisas ihminen voi olla kuitenkin niin heikko ja jopa epätoivoinen, kun sattuu omalle kohdalle huono hetki, elämäntilanne tai mikä tahansa?

IMG_8421

”you cant be brave if you have only had wonderful things happen to you”

Äidin kanssa juttelin tänään pitkän puhelun. Äiti neuvoi omien kokemusten perusteella, että helpoin tapa helpottaa omaa tunne-elämää on hyväksyä asioita. Mä oon muutaman kerran esimerkiksi tällä dieetillä ihan rehellisesti pohtinut mun omaa jaksamista. Mä oon käynyt elämäni raskaimpia aikoja vasta hetki sitten läpi ja niistä on seurannut mm. unettomuuksia, masentumista, uupumusta. Onneksi mulla on oikeet ihmiset ympärillä joilta saan paljon voimaa jaksaa ja pystyn järjestämään arkeni niin, että pystyn lepäämään kunnolla. Kun mietin jaksanko tai tuleeko tästä mitään ja panikoin tulevaisuutta, auttaa mua kun hyväksyn tunteeni ja myönnän itselleni, että jos en jaksa niin mä voin aina kisata myöhemminkin.

Mä en nyt tarkoita, että mä olisin kisoja jättämässä väliin, mutta halusin antaa esimerkin siitä, että asioiden hyväksyminen ja myöntäminen saattaa jopa joskus viedä ongelman pois ja jos ei vie, niin seuraava askel on tehdä asian eteen ratkaisuja, sekä hyväksyä myös ne. Tätä tehdään kuitenkin itselle, ei kenellekkään muulle.

Jos sitä väkisin vääntää ja kieltää asioita ja ohittaa omat tunteet käsittelemättä,  sitä alkaa helposti kapinoimaan itseään ja omaa mieltä vastaan. Stressi kasvaa kuin lumipallo ja sitä alkaa helposti ärsyttämään asiat joita todellisuudessa rakastaa tehdä. Esimerkiksi tässä tilanteessa mä oon hyväksynyt, että okei, mä voin jättää kisat väliin. Kisoja on puolen vuoden välein, eli ei siihen maailma kaadu! Pian olisi jo uusi kausi ja uudet kisat. Not big deal. Kun oon antanut mun mielelle rauhan ja hyväksynnän tälle vaihtoehdolle, alan seuraavaksi ajattelemaan uudelleen asiaa, rauhallisella mielellä. Auttaisko se jotain? Olisinko mä onnellisempi kun nyt jättäisin dieetin, jatkaisin arkea ihan normaalisti, tekisin kuitenkin samoja asioita kuin nytkin eli treenaisin ja tekisin töitä? Mulla ei ole mikään kitudieetti päällä, eikä tässä todellakaan olla millään epätoivoisella revintä kaudelle ajauduttu, joten miks ihmeessä mä lopettaisin? Mähän tykkään tehdä tätä ja mä nautin tästä, varsinkin nyt kun tuloksia alkaa näkymään ja kunto menee eteenpäin?  Mulla on kaikki hyvin ja niinkauan voin mennä ja tehdä tätä, kun musta tuntuu hyvältä. Helppoa se ei ole, mutta se ei ole mikään uus juttu.

Mä oon tässä kisa-asiassa tullut siihen tulokseen, että jos kuitenkin mulla on vaikkapa kisapäivänä lavan takana sellanen olo, että ei tää oo hyvä, niin sitten ei vaan mennä. Tää auttaa mua ihan älyttömästi ja saa mun olon rauhalliseks, mikä taas auttaa kaikessa. Hyväsytään siis asioita, niin ne helpottaa ja mieli kevenee.

11355739_755390087939862_1429441992_n

Jos mun lukijoista kestään koskaan tuntuu siltä, että ei oikeen itsekään ota itsestään selvää, niin hyväksykää se että ootte vain pieniä ihania sekopäitä ja muistakaa, että täällä on ainakin yksi yhtä sekopää ruudun takana! <3

 

Am I wasting my life?

Käytiin äsken tyttöjen kanssa tsekkaamassa Magic Mike. Welll… olihan siinä ihan kivan näkösiä miehiä, mutta juoni puuttui täysin. Kerran katsottava elokuva, olihan se tietty pakko nähdä. Naurettiin monille kohtauksille ja paras hetki leffasta oli, kun elokuvassa näytettiin hieno auto ja jostain päin katsomoa, varmaan se ainut mies innostui yksikseen ja tokaisi ”oHOHHOHOOO !” Naurettiin tätä reaktiota koko loppu leffa… 😀

10611233_842342475873742_1518526959_n

Leffassa oli eräässä kohdassa vähän iäkkäämpiä rouvia, jotka ylistivät nuoruutta ja kehottivat nuoria elämään ja mm. sitoutumaan vain ja ainoastaan, jos löytyy mies joka järisyttää sun elämän.

Jep, kenenkään ei tulisi tyytyä mihinkään kun kyse on kumppanista. Tosin, mä itse uskon että parisuhde vaatii myös duunia. Me kaikki omistamme hyvät ja huonot puolemme ja itse haluan ihmisestä sen koko paketin, myös ne huonot puolet.

Kuitenkin, asiaan. Kohtauksen aikana katsottiin Kristan kanssa kauhuissamme toisiamme, kun tokaisin että meillä menee muuten just noi ”parhaimmat vuodet” siinä, kun kuolataan syliimme kisadieetillä, treenataan ja tehdään duunia. Tää on jo toinen kesä kun itse olen kokonaan poissa kaikista kosteista, ikimuistoisista humalaisista kesäöistä sun muista bailuista, joita kai oletettavasti mun ikäisenä tulisi kokea. Tuhlaanko mä elämääni tällä hetkellä? Pitäisikö mun elää enemmän?

Kyllä mua välillä harmittaa, kun kivoja bileitä jää välistä, mutta jos mietin pidemmän päälle sitä, minkälaista mun elämä olisi jos se ei olisi tällaista, niin olisinko onnellisempi?

Mä itse olen ehdottomasti suorittaja. Mä rakastan sitä, että mä ylitän itseni ja teen sitä päivittäin. Ihminen kun olen, kamppailen useasti vaikkapa aamulenkkien kanssa, mutta mikään ei voita sitä fiilistä kun makaan asvaltilla treenin päätteeksi ja tunnen kun hiki valuu pitkin selkärankaa ja otsaa. Tai sitä kun HIIT treenin jälkeen ihmettelen, miten paljon ihmisestä voi kirjaimellisesti lentää hikeä.

Mä olen bilettänyt. Mä olen ollut teininä kunnon siideripissis, mä olen bailannut Kreikassa 3 kk putkeen yötä päivää, istunut kuukausi tolkulla showroomin vippi pöydissä skumppa lasi kourassa ja ollut viimeisenä juhannuksena se joka vetää kossua suoraan pullosta, enkä mä voi sanoa että mä olisin ollut sillon läheskään niin onnellinen kuin nyt. Tai sanotaanko, että tyytyväinen itseeni ja viihtynyt siinä elämässä, mikä jatkuu aina viikonlopun jälkeen.

Mä uskon että tulee vielä monia monia monia iltoja kun tyttöjen kanssa tanssitaan itseltämme pidennykset päästä ja tuhotaan skumppapulloja, mutta sen aika ei ole nyt.

Elämäni ei kuitenkaan pyöri pelkästään treenaamisen ja kisaamisen ympärillä, vaikkakin kisoilla on suuri merkitys ja se pyörittää hyvin paljon elämääni tällä hetkellä, sillä kisoihin on enää vain muutama kuukausi aikaa. Niitäkin tärkeimpiä juttuja ovat kuitenkin työni ja siinä eteneminen, se että rakennan itselleni tulevaisuutta, jotta voin toteuttaa unelmiani, saavuttaa tavoitteeni muussakin kuin vain urheilussa.

Mä oon ihminen, joka haluaa olla 100% itsenäinen. Kirjoitinkin hetki sitten tekstin, jossa kerroin, ettei mun unelmat tai tavoitteet ole koskaan olleet riippuvaisia kenestäkään tai liity kehenkään muuhun kuin itseeni, kun puhutaan työstä tai siitä mitä haluan ylipäätään saavuttaa elämässäni. Parisuhde ja perhe merkitsee mulle elämässä eniten, mutta en koskaan halua rakentaa unelmiani jonkun muun varaan, kuin itseni. Siksi mulle on todella tärkeää tällä hetkellä rakentaa omaa tulevaisuuttani sekä olla onnellinen siinä arjessa, mihin palataan viikonloppujen jälkeen.

Ei, en usko että tuhlaan elämääni. Juhlitaan sitten kunnolla kun on jotain juhlittavaa! 😉

XX, mummo

11410365_1471535083160263_1127559435_n

 

 

Eka dieetti vs toka dieetti -ajatuksia.

Heippa!

Tässä on ihan kivasti alkanut vihdoin kroppa kuoriutumaan. Jalat on mulla mesta mistä palaa ekana rasvat ja oonkin jaloista aivan innoissani löytänyt itseltäni uusia lihaksia viimevuoteen verrattuna. Mulla on vihdoin ns. ”takareisi hauis” kun koukistan jalkaani sekä etureiden sisempi lihas on myös tullut voimakkaammin esiin. Tässä lajissa on nimenomaan upeinta seurata sitä omaa kehitystä ja duunin tulosta.

 

Yritetään pitää kondis suht täyteläisenä, ei mitään revittyä ja väsyneen näköistä lookkia. Muutenkin ruokaa on vielä hyvin, melkein paria tonnia vedetään treenipäivisin ja sinällään energiaa on ollut. Tottakai jalka painaa, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Ehkä enemmänkin arjen rutiinimaisuus väsyttää henkisesti, kun päivä koostuu lähinnä 7 päivänä viikossa treenistä, duunista ja nukkumisesta. Ei tässä paljoa ehdi muuta ajattelemaan ja kyllä tällainen kisadieetti menee aivan duunista. 😀 Levosta kuitenkin huolehditaan myös tarkkaan ja vähintään yksi kokolepo tulee viikkoon.

Treeneissä on aina energiaa, mutta kotona ei oikeen jaksais tehdä muutakuin venaa koska syödään ja lepäillä. Eihän tää mitään hattaraa ja vaahtokarkkeja ole ja ajoittain erittäin perseestäkin ;D Nyt kuitenkin kun alkaa tulokset näkymään niin se motivoi ja kannustaa eteenpäin! Tää on välillä hyvin näkymätöntä puurtamista ja varsinkin mulla menee kroppa sellasissa sykleissä eteenpäin, että paino saattaa kerralla tippua vaikka kilon tai kaksi ja taas jumitella hetken taas paikallaan.

Miten tää sitten eroaa mun ekaan dieettiin? Mieli on paljon rauhallisempi ja paljon vähemmän uusia juttuja. Sitä tietää mikä on tärkeää ja mistä ei tarvitse turhaan hössöttää. Tietää jo hieman mikä on ns. normaalia ja mikä ei, koska levätään vaikka treeniohjelmassa lukisi että treenataan ja koska osaa kertoa valmentajalle esimerkiksi ruokavalioon liittyvistä asioista ja ajatuksista, tuntemuksista ym. Osaa lukea ja tunnistaa asioista omassa kehossa.

Ei ole lainkaan myöskään niin suurta tarvetta esimerkiksi kuvata jokaista osaa kropasta ja esitellä tuloksia, koska sitä jotenkin odottaa ja haluaa enemmän kuin viimeksi. Vaikkakin on mukava katsella muiden kuvia ja nähdä etenemistä, on sitä itsellä ehkä hieman”hiljaisempi” meininki tähän tekemiseen kuin viimevuonna. Sillon kaikki oli niin uutta ja siistiä, että jokaisesta etenemisestä piti ottaa kuva vaikka väkisin. 😀

Sitä on jotenkin myös täysin erilainen suhtautuminen ruokaan. Ekalla dieetillä oli henkisesti varautunut siihen, että nälkä kuuluuisi asiaan hyvin vahvasti.Oli lukenut niitä kauhustooreja nälästä mikä vie yöunet ja keskittymiskyvyn. Kun se todellisuus ei ollutkaan kuitenkaan ihan mitään kituuttamista ja syödä sai, niin sitä oli koko ensimmäisen dieetin sellanen olo, että ei tässä kyllä nälkää nähdä! Nyt taas kun tietää, ettei se nälkä kuulu olla mikään nälkäleirimeiningin tapainen, eikä saakkaan, niin heti kun mentiin alle parin tonnin ruuissa, tuntuu kuin multa olis viety ihan hirveesti ruokaa </3. On se syöminen niin kivaa, ettei millään lupuis yhdestäkään riisinjyvästä 😀 Henkinen suhtautuminen ruokailuihin on erilainen. Viimeksi oli valmis luopumaan helpommin ravinnosta 😀

11737904_10153019176160794_2113134326600187875_n

Unohdan myös usein sen, että mulla on 4 viikkoa, eli kuukausi enemmän aikaa kuin viimevuonna valmistautua kisoihin ja välillä panikoinkin että apua, painoin viimevuonna -2kg vähemmän kuin nyt tähän aikaan!! 😀 Luulen, että kisapaino tulee olemaan suht sama kuin viimevuonna, mutta toivottavasti muodokkaampi ja lihaisampi versio. Nyt kun katselen vuoden vanhoja kuvia, niin mietin kuinka ruipelo ja lihaton olin! Vuoden päästä ajattelen todennäköisesti tästä kunnosta samaa. 😀

Kolme kuukautta olis vielä jäljellä. 13 viikkoa ja päästään taas kisaamaan! Aika ottaa tää homma tosissaan, on tässä vielä työmaata runsaasti! :) Odotan sitä vaihetta, kun makaan himassa kuola poskella ja nukahdan kaupan kassajonoon. 😉

I didn’t come this far to only come this far. 

 

 

Roadtripillä!

Heippa!

Huh mikä viikonloppu takana. Lähdettiin Eevin kanssa Ruotsiin työmatkalle. Itse leiristä tulee erikseen oma postauksena, kun saan makeet materiaalit itselleni. Tällä kertaa availen hieman sitä, minkälaista on, kun kaksi dieettiaivoa lähtee reissuun 😉

IMG_7928

 

Me ollaan tunnettu Eevin kanssa jo aika pitkään, mutta ei koskaan vietetty yhdessä aikaa kaksistaan hirveesti. Tiesin kuitenkin, että luvassa on rentoa ja hauskaa seuraa. Dieetillä on energiat välillä hieman rajalliset ja keskittyminen aivan muualla, joten olisi ollut ehkä hieman jopa raskasta olla reissussa jonkun aivan erilaisen ihmisen kanssa, mitä itse on. Saatika jos toinen ei ymmärtäisi lainkaan sitä, että miksi mulla on herat ja kananmunat mukana ja että mun on pakko lilluttaa aamulla tee vedessä mun puurohiutaleet sen sijaan että voisin vetäistä aamupalasämpylän napaan.

Ja myös toisinpäin, voin vaan kuvitella kuinka raskasta olisi olla mun kanssa nyt reissussa, jos ei ymmärtäisi. Hah!

Ollaan myös molemmat todella suoria ja rehellisiä tyyppejä, heitetään todella ronskia läppää ja ollaan maailman itseironisimpia ihmisiä. Reissu täyttyi pilakuvista, järkyttävistä itsensä häpäisy videoista ja naurusta. Joka asiasta piti vääntää jonkinlaista parodiaa ja vitsiä.

Reissu oli yllättävän rankka, mutta siitä selvittiin huumorilla ja vertaistuella kaikesta kunnialla.

IMG_7938

Kunnon primadonnat!

 

Eilen oli aivan ihanaa palata tuttuun ja turvalliseen arkeen. Tein heti aamulla aerobisen ja illalla kävin vääntämässä selkätreenin. Mulla on forkut aivan jumissa viikonlopusta, joten oli hieman ongelmia vääntää selkää kun puristusvoima on aivan hukassa. Sain kuitenkin hyvän treenin tehtyä.

Tänään mulla on ollut pientä kurkkukipuilua, mikä johtuu selkeästi vaan siitä että kroppa ja mieli huutaa lepopäivää, joten olen pyhittänyt päivän vain töille ja levolle. Duunit ei kuitenkaan tunnu loppuvan tekemälläkään, joten siirryn takaisin ohjelmien pariin ja palaan myöhemmin lisää siihen, mitä itseasiassa tehtiinkään Ruotsissa ja mitä kaikkea tuli opittua! :)

Ihanaa viikkoa kaikille <3