Yhdessä eteenpäin.

ILOISIA UUTISIA!!

Meidän tiimin tytöistä on nyt kaikki lähdössä yhdessä kohti Lahtea! Marleen sijoittui finaalissa kuudenneksi ja näytti kerrassaan häikäisevältä, onneksi olkoon rakas <3

Onnea myös muille tänään Tampereella kisanneille ja sijoittuneille!

10686824_10152672267193290_8044648061752350901_n

Marleen Pärnamaa 6.sija Tampereen karsinnoissa, alle 160

Anna-Maija Sarjula 6.sija Jyväskylän karsinnat

Anna-Maija Sarjula 6.sija Jyväskylän karsinnat, alle 170cm

Krista Seuna, Fitness Classic 2014, 3. sija

Krista Seuna, Fitness Classic 2014, 3. sija alle -166

Annina Weckman os Hällström 1. Sija JKL sm karsinta

Annina Weckman os Hällström 1. Sija JKL sm karsinta alle 160

Vera Sjönlom, kisaa Masterseissa Lahdessa!

Vera Sjöblom, kisaa Masterseissa Lahdessa!

Jkl 2014-1276

Meikä alle -163 JKL sm-karsinnat 1.sija

10628313_10204922921737273_8689180852627059661_n 10604741_10152366925710794_3378329104506305385_o 7415_10204927865100854_7245565240576342347_n

Mä en ole kauheen kauaa kerinnyt olemaan Team Fitstarseissa, sillä mun oma valmentajani ei ole tiimin omistaja Nora, vaan Aki Mähönen. Nora kuitenkin otti mut hyvin mielin tiimiinsä alle kisaamaan, sillä on itse ollut myös Akin valmennettava ja luottaa Akin taitoihin. Tietenkin jännitti hieman tulla ”ulkopuolisena” mukaan, mutta huomasin heti ekana tiimipäivänä, että nyt on hyvä meininki. Jokainen on aivan erilainen persoonansa, ihanalla tavalla! Tiimissä on älyttömän hyvä ilmapiiri ja muutamista tytöistä on tullutkin todella läheisiä mulle.  Oon niin onnellinen, että päästään yhdessä Lahteen rokkaamaan. Kävi miten kävi, kokemus tulee olemaan aivan mielettömän hieno ja nää tytöt tekee siitä vielä paremman!

SM-kisoissa kisaavien tyttöjen lisäksi meitä on FitStarseissa vielä muitakin, joista toivottavasti mahdollisimman moni on Lahdessa menossa mukana. <3

10498694_10152616072992590_2739350023190357866_o

 

10649610_880628315298851_1948552982402108513_n

Tiimin ulkopuolelta mukana kisaamassa on myös meidän ”Töölön tiimistä” aka TGNtytöissä super ihana Linda Paldanius, sekä rakas ystäväni Sara Karola. Sara tosin on bodyfitneksen puolella, mutta ollut rinnallani koko kisaprepin.

10175238_1466418340312608_1072586767_n

samiksia!

samiksia!

Mä toivon että kaikki menee hyvin ja uskon jokaiseen tyttöön. Upeiden tyttöjen lisäksi lavalla tulee varmasti loistamaan myös sisäinen kauneus jokaisen tytön kohdalla. Kiitos teille tytöt kaikesta, nyt vielä loppurutistus ja sitten rokataan!  <3

 

Mitäkö mieltä olen fitnessvihasta?

Tsaukkis!

Liikaa linkitetään blogiin nyt näitä fitness-on-kamalaa postauksia ja pyydetään mielipidettä, joten ajattelin, että helpommalla päästään kun kirjoitan asiasta pikaisen postauksen. Tämä on siis oma näkökulmani asiaan, näin amatöörinä.

Olen lukenut muutamista postauksista alun. Pakko sanoa, että se alku on aina riittänyt mulle. Turhaan pahoitan mieleni, varsinkin kun kaikilla on oikeus mielipiteeseensä ja tuoda asiansa julki. En myöskään viitsi lukea ihmisten mielipidekirjoituksia lajista, josta ei välttämättä a) tiedetä mitään b) ole omaa kokemusta c) rakennetaan mielipide hesarin ”fitness pilasi elämäni” – kertomusten perusteella. Usein tekstit tuntuvat todella kaukaisilta ja tulee huono mieli siitä, että jollain on noin negatiivinen kuva lajista. En silti väitä, etteikö joidenkin kohdalla laji ole juurikin suurta kärsimystä, enkä kiellä sitäkään että lajissa piilee vakavia riskejä.

Fitness puhuttaa nyt monia ja se nouseekin median otsikoissa vaarallisuutensa puolesta pelottavasti esiin. Kuitenkin kovin usein unohdetaan, että todella moni kilpaurheilu on hyvin kaukana ns. hyvinvointiurheilusta, varsinkin kisakaudella. Lainaan pätkän Even Blogista:

” Kisakunnot on kisakuntoja, ja huonossa kunnossa on kovin monet muutkin urheilijat aina aika ajoin. Urheilulajeissa missä on painoluokat on se painon vedätys jotain aivan kamalaa ja normaalille ihmiselle hirvittävää seurattavaa. Saunotaan tuntikausia hopeisissa haalareissa tajunnan rajamailla häilyen, ei saa juoda eikä syödä että mahtuu punnituksessa omaan sarjaansa. Näin ne monet nyrkkeilijät, vapaaottelijat, painijat ym tekevät, ja se on ihan arkipäivää urheilussa. Maratoonarit ovat lähes luuta ja nahkaa, ripuloivat kisoissa housuihinsa ja oksentelevat pitkin tienvarsia, pyörtyilevät ja luhistuvat maahan. Balettitanssijoiden ja voimistelijoiden ohella useassakin lajissa ollaan ympäri vuoden liian laihassa kunnossa, ei vain kerran tai maksimissaan kahdesti vuodessa jotain tiettyä ajankohtaa varten. Näitä ei moni taida muistaakaan.”

Kun lähdin ekalle dieetilleni, pelkäsin. Olen lukenut monia kauhutarinoita kisadieetistä, miten ei olla syöty kuin kuivaa seitiä 20 viikkoa ja itketty joka ilta itsensä uneen. Miten jalka painaa joka aamu, miten elämä muuttuu harmaaksi. Suomeksi sanottuna monien kokemusten perusteella touhu on pelkkää kusta ja paskaa.

Oma kokemukseni on ollut hyvin päinvastainen. Olenkin kysynyt muutamilta ihmisiltä, teenkö jotain väärin, miks en koe kärsiväni?

On vaikea sanoa mitään totuutta lajia kohtaan. Olen nähnyt myös monen kärsivän ja muutamalle tyypille itse rehellisesti sanonut, että jos tekeminen tuntuu niin pahalta mitä annetaan ymmärtää, että itkettää kokoajan ja ei jakseta, niin sillon on hyvä puhaltaa peli poikki. Terveys ja mielen hyvinvointi ykköseksi. Aina tää ei ole kivaa, aina ei jaksa, hikeä vuodatetaan, asialle uhrataan aikaa, paljon kivoja juttuja jää välistä ja joskus on todella huonoja päiviä, mutta uskon että jokainen kykenee tunnistamaan ja erottamaan huonon päivän- fiiliksen sekä sen fiiliksen, kun homma ei vaan oikeesti kulje ja tuntuu pahalta.

Mä luulen, että touhu on todella paljon asenteesta kiinni. Myös pohjatyö ja itselle sopiva dieetti, oikeanlainen elämäntilanne ja rakkaus (jos sitä löytyy) lajia kohtaan ovat suuria tekijöitä. Mikä on motiivi? Tämä laji on nyt muotia ja liian moni on mukana vääristä syistä. Aina syy ei tietenkään ole väärä, joskus laji ei vain sovi tai dieetille on lähdetty keskeneräisellä pohjatyöllä, jolloin kalorit joudutaan laittamaan nopeasti todella alas ja tekeminen mahdollisimman korkealle. Parisuhde/työkuviot/rahatilanne tms muu stressi saattaa myös pilata kisaprepin turhalla stressillä. Joskus valmentajan kanssa kemiat ei kohtaa ja juttu menee läskiksi. Asenne lajia kohtaan sekä motiivi tekemiseen on kuitenkin suurimpia tekijöitä ja määrittelevät pitkälti sen, miltä se tekeminen sitten tuntuu. Jos lajista ei oikeesti pidä, niin en usko että jauheliha ja makaroni tai aamuaerobiset/iltapuntitkaan maistuu hirveen hyvältä.

Mun on hankalaa nyt ottaa kantaa noihin teksteihin, sillä en tosiaankaan lukenut yhtäkään loppuunasti. En jaksa provosoitua turhista asioista, pääasia on, että itse nauttii.

Veikkaan, että tekstit käsittelevät raukkoja poloisia, kärsiviä ihmislapsia, väsyneitä kasvoja, vääristyneitä kehonkuvia, ällöttäviä luurankoja rusketuksineen ja blingeineen, alastomuutta, itsensä esittelyä, huomiohuoraamista, keskeneräisiä kehoja, sirkuspellejä. Mitä näitä nyt on.

Mulle on aivan sama miten kukin lajin kokee. Jos johonkin kuitenkin haluan vaikuttaa on se, että toivon jokaisen lajiin lähtevän opiskelevan itsekin lajiin liittyvistä asioista, kuten ihmisen anatomiaa, lihaksistoa, liikuntaravitsemusta, kehonhuoltoa… Toivon, että jokaisella olisi sen verran narut omissakin käsissä, että pystyy tunnistamaan kehon omia merkkejä, kyseenalaistamaan asioista, ymmärtämään miksi jokin asia tehdään, ymmärtää sen, että kaikki ei mene kuin kirjoissa eikä pelkkää lappua lukemalla aina saada sitä parasta lopputulosta. Uskon, että näinkin pienellä asialla saataisiin huonovoitisuutta, epäonnistuneita dieettejä ja kauhutarinoita vähennettyä ja enemmän positiivisia kokemuksia sekä hyvää fiilistä lajiin.

10647167_10152362957870794_4143625698277484205_n-1

Makeet sukat, jep! ;)

 

Kuka nostaisi kissan hännän, ellei kissa itse?

Heippa!

Tänään haluan puhua hieman itsevarmuudesta, uskosta itseensä sekä hieman siitä, miten epävarmuus syö ihmistä, sekä muita ympärillä olijoita.

Olen monesti kirjoittanut, miten älyttömän upea ilmapiiri meidän salilla on. Meitä on kisaajia ja harrastajia ja kaikki tuetaan sekä tsempataan toisiamme. Jokainen antaa KAIKKENSA lajille, omistautuu jokaiselle treenille, haluaa olla parempi, haluaa olla paras! TIETENKIN!! Mitä hemmetin järkeä olla kilpaurheilija tai kilpailla, jos et halua olla paras tai tehdä parastasi? Nähdä mihin pystyt, kehittyä, onnistua?

Tietenkin jotkut tekevät asioita esimerkiksi kokemuksen vuoksi, haluavat nähdä mihin rahkeet riittävät ja ylittää itsensä eikä sekään ole yhtään huonompi motiivi tehdä asioita. Kunhan tekee mistä pitää ja tekee täysillä !

Pääasia että yrittää, tavoittelee unelmiaan, antaa kaikkensa. Välillä kaadutaan, mutta sitte vaan putsataan pölyt polvista ja jatketaan! Jos mä en olis koskaan löytänyt mun palavaa halua olla parempi, vaan tyytynyt olemaan sivusta katsoja, haaveilija, en varmasti olisi ollut koskaan joutunut käymään asioita kantapään kautta läpi, mokannut laihdutusyrityksiäni tai vetänyt niitä överiksi ja ollut alipainoinen, en koskaan joutunut keräämään lihasta ja korjailemaan pilaamaani aineenvaihduntaa, olemaan ”bulkilla”, vaan olisin tällähetkellä edelleen se hemmetin huonosti voiva, 73kiloinen, pahimmassa tapauksessa vuosien varrella antanut siitäkin periksi ja lihonnut 20 kiloa lisää.

Unknown

Jotta sä voit saavuttaa, sun täytyy uskoa itseesi ja tehdä töitä sen eteen! Se ei aina välttämättä ole niin mukavaa, mutta kun työ alkaa tuottamaan tulosta, sitä alkaa himoamaan lisää. Myös usko itseensä kasvaa onnistumisten myötä, mutta ennen niitä onnistumisia edessä voi olla hyvin pitkä ja kivinen tie jyrkillä alamäillä ja raskailla ylämäillä. Sillon tarvitaan sitä uskoa ja luottamusta itseensä. Tulee hetkiä, kun sitä ei itse näe, kun ajattelee olevansa jo perillä, silloin on hyvä olla ympärillä ihmisiä, jotka näyttävät sulle tien eteenpäin. Valmentajani antoi muutama viikko sitten mieleen painuvan vertauskuvan kilpaurheilijasta ja siitä, miksei hän aina kehu mua vaikka olenkin ihan hyvä. Yksinkertainen vastaus: hyvä ei riitä, jos potentiaalia on olla vielä parempi. Jos leikitään, että ollaan keihäänheittäjiä ja Suomen maailmanennätys on 70m, mutta ihmisessä on potentiaalia heittää 80m, niin miksi taputetaan selkään ja sanotaan että ”hyvä” 70 metrin kohdalla, kun pystytään parempaan? Joskus jonkun on pakko olla se ilkeä kusipää ja töniä sut sinne 80 metriin.

Salilla meistä kisaajista jokainen aivan varmasti haluaa olla paras, meistä jokainen haluaa voittaa. Silti tämä piirre ei pois sulje kenenkään kohdalla sitä, että jokainen meistä toivoo myös toiselle hyvää menestystä, iloitsee toisen voitosta, haluaa tsempata toisiakin sekä auttaa minkä voi.

Eilen saapuessani salille, jännitin hieman sitä, että siirryin junnuista yleiseen ja kisaankin nyt omia ystäviäni vastaan. Mitä mulla oli vastassa? Kilpasiskoni, kaimani hymy korvissa, juoksee vastaan, halaa ja ojentaa pullon MOËT: tiä.

10706856_387510871398362_341755562_n

Siinä me sitten yhdessä väänettiin jalkatreeniä, juteltiin tulevista kisoista, lookeista, kaikesta. Linda Paldanius on niin omistautunut lajille, että hatun nostan paikka. Linda on todella motivoiva ja upea kuntoinen nainen, täynnä kilpailuhalua ja voiton tahtoa. Ylimielinen? No ei! Hänen suustaan ”ei harmittais hävitä sulle!”- lause on kirsikkana kakun päälle siitä, että niin voiton tahtoisessa ihmisessä on myös muutakin: ominaisuus olla onnellinen muiden puolesta ja kaiken sen voitontahdon rinnalla kuitenkin olemaan nöyrä. Samoin kuin lähes jokaisella urheilija tuttavallani on.

Voittoa kuuluu himoita, mutta häviämistä ei saa pelätä.

Haluan tällä postauksella tuoda esiin sitä, miten tärkeää on uskoa itseensä ja haluta onnistua. Kuka nostaisi kissan hännän, ellei kissa itse?

Epävarmuus taas on ominaisuus, joka syö sekä omaa, että myös muiden energiaa. Epävarmuus tuo inhottavia piirteitä esiin ihmisissä: pahan puhumista, negatiivista energiaa joka säteilee muihinkin.

Jostain syystä kilpailunhalua, onnistumisenhalua, voitontahtoa ei aina katsota hyvällä. Hyvin ymmärrettävää, ei kaikki ymmärrä näitä piirteitä ihmisissä ja se saattaa ärsyttää muita, mutta kyllä mä sen sanon, että ”näissä piireissä”, joissa kaikki tekevät parhaansa, omistautuvat asialle, ei todellakaan kampata selän takana toisia alas kukkulalta, vaan ojennetaan käsi ja autetaan toinenkin ylös asti ja onnistumaan.

strong people dont put others down, they lift them up.

Onnenkyyneleet. Suuri kiitollisuus teille ystävät, kilpasiskojeni tuki ja apu. Lahdessa nähdään ja rokataan!

Onnenkyyneleet. Suuri kiitollisuus teille ystävät, kilpasiskojeni tuki ja apu. Lahdessa nähdään ja rokataan!

 

Kisalookistani!

Kiitos vielä hurjasti kaikille onnittelijoille! <3

Lookista on tullut paljon kehuja ja olin itsekin todella tyytyväinen. Se onnistui hyvin, eikä mun tarvinnut stressata itse siitä hetkeäkään.

Perjantaina kävin studio Gyylissä värjäyttämässä hiukseni puhtaamman värisiksi sekä laittamassa uudet teipit. Inka myös teki syväpuhdistuksen tukkaan ennen teippejä, joten Lauantaina tukka oli juuri hyvä. Ei liian puhdas (jos joku tietää mitä tarkoitan liian puhtaalla tukalla, joka ei pysy aisoissa mitenkään) ja ainoa juttu mitä piti enää tehdä, oli hieman suoristaa ja tupeerata tyvistä. Hyvin helppo ”kampaus”, mahdollisimman luonnollinen ja urheilullinen sekä fresh look. Juuri sitä mitä halusin.

IMG_2648 IMG_2641

Viivi teki perjantaina mulle kauneushoitolassaan, Studio VMS:llä Medical Peeling hoidon kasvoihin, jolla saatiin pois kaikki epäpuhtaudet ja iho hohtamaan puhtautta. Lisäksi Viivi muotoili ja värjäsi mun kulmat sekä huolsi ripset kuntoon. Tästä postauksesta voi lukea hoidoista lisää, jos kiinnostaa !

Meikin Viivi loihti myös ja voi juku miten HYVÄ siitä tuli! Ihan törkeen tyytyväinen olin. Kunnolla valoa ja nykypäivää kehiin. Viivi on vaan niin loistava ja omaa niin törkeen hyvän esteettisen silmän kauneudelle, etten pääse siitä yli :D . Viivi on auttanut mua muutenkin niin paljon ihonhoidon ja ylipäätään kauneudenhoitoon liittyvissä asioissa. Ennen kun tutustuttiin olin kulmakarvaton näppynaama. Nykyään nautin olostani ilman meikkiä.

meikkiä alottelemassa

10700588_10152359987235794_2090775986151699261_o 10604532_10152359987230794_6779945217251418335_o

Sara tuli vielä moikkaamaan ennen omia kisoja!

Sara tuli vielä moikkaamaan ennen omia kisoja!

bäkkärillä!

bäkkärillä!

Korut ja bikinit sekä kengät on biancanevelta ja värinä toimi Jantana. Itselläni kolme kerrosta riitti, kun taas useammalla oli 5-7 kerrokseen. Jokaisen iho reagoi erilailla väriin ja imee sen eritavoin. Siksi väriä ja vaihtoehtoja on hyvä testata aina etukäteen.

Sokeroinnin ennen kisoja mulle teki Marika ja jos jollain meni Marikan tarjous sokeroinnista ohi, niin tutustumistarjouksena kainalot, sääret sekä brassi älyttömän edullisesti 45€! Muistatte vaan varata ajan juuri Marikalle sekä mainita blogistani. Marika tekee hoitoja Long Lasting Beauty nimisessä kauneushoitolassa ja se sijaitsee malminkadulla, aivan Helsingin keskustassa. Marikan saa kiinni numerosta 045-1878940

Tänään kävin valmentajaani Aki Mähöstä tapaamassa ja uudet ohjelmat on nyt kourassa, asentoja fiksailtu ja t-kävelyäkin hiottu ja nyt vaan sitä TREENIÄ!

Nokka kohti Nicole Wilkins- ja SM kisoja!

Heippa!

Nyt on palattu arkeen! Aamu alkoi lenkki-kuntopiiri-aamutreenillä ja voi pojat miten askel eteni. Tää motivaatio on älytön.

10628883_10152357940245794_2892452129283081383_o

Nyt on myös kroppa täytetty. Olkapäät vaan pallotti aamulla ja energiaa riittää. Söin eilen kahteen asti yöllä leipää kunnon juustoilla ja nautein. En kuitenkaan pystynyt eilen syömään enää hirveesti mitään karkkia tms, enemmänkin kaipasin kunnon ruokaa. Käytiinkin Ullanlinnassa Centralissa syömässä. Suosittelen sitä paikkaa kaikille. Asuin ennen Centun yläkerrassa ja se paikka on vaan niin mieletön ruokineen kaikkineen.

10683545_10152357940255794_8845157352775220305_o

Pieni räjähtänyt tyttö, jolla mennyt hieman itseruskettavat yli :D

10700753_10152357940250794_8391076315304476099_o

Kuitenkin jotenkin odotin eilen jo kovasti että pääsen takaisin ”normaaliin”. Nautin niin paljon treenaamisesta ja puhtaasti syömisestä, että näin unta raikkaasta puurosta sekä vihanneksista ja salaatista. Jep, sekaisin kuin seinäkello.

Lauantaina oli niin mielettömän hauskaa. Päästiin helsinkiin about yhden maissa ja 15minuutin himakierroksen kautta suoraan baariin. Vähän suihketta kainaloon ja menoks! Naurettiin niin paljon että meistä kaikki tais pissata edes vähän housuihin. Juotiin palkinnoista, sekoiltiin huolella, rullaluisteltiin ja skeitattiin sisällä, roikuttiin hummerin kattoikkunasta, läheteltiin upeita videoita ihmisille ( myös koutsille tais mennä….), syötiin kilpaa nugetteja ja laulettiin karaokea.

10655281_10152357940265794_7991964675471280252_o

lähikuva tästä Showroomin pakollisesta ja perinteisestä "mä showroomissa" peilistä. Pistettiin parastamme!

lähikuva tästä Showroomin pakollisesta ja perinteisestä ”mä showroomissa” peilistä. Pistettiin parastamme!

Junnujen MM paikkaa ei irronnut, Overallissa olin kolmas, mutta Nicole Wilkins kisaan irtosi sekä tietenkin paikka SM- kisoihin! En siis osallistukkaan NFE:n Junnujen Cup kisaan, vaan yleisen sarjan SM- kisaan. :)

IFBB:n ammattilaisista kahdella on oma kansainvälinen nimikkokilpailunsa, jossa palkintona on IFBB Pro Card. Nämä kaksi ovat Arnold Schwarzenegger ja 2014-vuodesta lähtien Nicole Wilkins.

Kilpailun lanseeraus tapahtui IFBB World Congressissa Marrakeshissa Marokossa. IFBB Presidentti Rafael Santonja on luvannut, että Nicole Wilkins Fitness Championships saa IFBB:ltä suuren promootioavun ja kaikki kilpailun toimitsijat ovat kansainvälisiä tuomareita ja IFBB:n toimihenkilöitä. Nicole Wilkins Fitness Championships on kansainvälinen kilpailu, jossa Suomen ADT tekee kaikki WADA:n vaatimat dopingtestit.

Nicole Wilkins Fitness Championships alkukilpailu pidetään lauantaiaamu- ja iltapäivänä Nordic Fitness Expon messulavalla, josta tehdään kansainväliset mitat koolta, valaistukselta ja muulta tekniikalta täyttävä lava. Finaalit pidetään IFBB Nordic Pro Championships –kilpailun yhteydessä lauantai-iltana.

Nicole Wilkins on kansainvälinen kilpailu ja Suomesta sinne pääsee osallistumaan oman pituusluokkansa top 2 Jyväskylän sekä Tampereen kasinnoista. Eli koska voitin oman sarjani karsinnat, pääsen Lauantaina kisaamaan Nicole Wilkins kisassa ja seuraavana päivänä SM-kilpailussa. Oon aivan täpinöissäni, ihan mieletöntä ja aivan ihanaa ettei kisat loppunut tähän, vaan niitä on vielä edessä.

Nyt kun olen nähnyt kuvat ja videot sekä pyytänyt muutamia tuomaripalautteita, niin tiedän missä petrata. On myös mahtavaa saada kaikki ylimääräinen hössötys pois, koska nyt tietää millaista kisoja edeltävänä päivänä on, mitä kisapäivänä tapahtuu, miten kisatilanne etenee ja millaista lavalla on olla, ei tarvitse enää stressata tai jännittä ns. turhia hömpötyksiä. Keskittymisen saa laitettua täysillä lavatyöskentelyyn ja uskon että pystyy ihan erilailla nauttimaan koko tilanteesta :)

NFE Bikini-184 NFE Bikini-183 NFE Bikini-185

Muutenkin nyt tuli sellainen extra varmistus, että on oikean lajin parissa. Nautittu on, motivaatio on ollut kokoajan (kaikki nämä vuodet) älytön ja tahtoa on riittänyt, mutta tietenkin ikinä ei oikeen osaa sanoa ennenkun on siellä lavalla käynyt, että miltä se tuntuu, nauttiiko siitä , entä sopiiko rakenne lajiin jne. Nyt tiedän, että tää on just sitä mitä mä todella haluan tehdä ja missä mahdollisesti tähdätä niin pitkälle kun rahkeet vaan riittää.

10701980_10152358113560794_7918327293734172087_n

Nyt vaan focus siihen, että saan lavalle paremman pakkauksen esiin ja 4 viikkoa ihan täysillä eteenpäin. Taso tulee olemaan ihan älytön!